Nattfåk 2008, Tammi 2009, 432s.
Kuolema oli lähempänä kuin ennen, se tuli sisään taloihin.
Vanhan navetan ylisille on raapustettu hätäisesti naisen nimi: RAKASTETTU CAROLINA 1868. Carolina on ollut kuolleena yli satakaksikymmentä vuotta, mutta hän on kuiskannut minulle seinän läpi, miten Åluddenissa saattoi käydä - aikoina joita joskus kutsutaan vanhoiksi, hyviksi ajoiksi.
-Mirja Rambe
Blogistanian Globalia voittajaa jännittäessä postaan nyt kirjan, joka liittyy aiemmin lupailemaani teemalukemiseen "vanhat suosikit uusintakierroksella" sekä myös kiinteistöhaasteeseen. Tarina kun sijoittuu tukevasti 1800-luvulla rakennettuun, suureen kartanoon, johon tukholmalaisperhe pahaa aavistamattomana muuttaa. Tadaa, kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Yleensähän en lue enää nykypäivänä suosikkeja toistamiseen, aika ei yksinkertaisesti riitä. Siksi otinkin aiheen teemaksi, jonka ispiroimana on helpompi tarttua jo tuttuun teokseen, makustella ja tarkkailla sitä kuin vanhaa ystävää, jonka tapaa vuosien jälkeen.
Olen fanittanut Theorinia hänen ensimmäisestä suomennoksestaan, Hämärän hetki saakka ja Yömyrsky on järjestyksessä kirjailijan toinen. Mistään sarjasta ei ole kyse, tarinat kun ovat kaikki aivan omanlaisia yksilöitä. Nämä persoonalliset timantit ovat sijoitetut tyrskyisen suolaiseen Öölantiin.
Yömyrsky kertoo Joakim Westistä, joka pakenee omaa haamuaan Tukholmasta Öölannin saarelle ja ryhtyy vaimonsa Katrinen kanssa kunnostamaan Åluddenin kartanoa. Perheeseen kuuluu kaksi pientä lasta, Livia ja Gabriel. Perhe ei kuitenkaan ehdi nauttia rauhasta merenrannalla, kun jo tapahtuu hirvittävä kuolintapaus, ei mitenkään harvinainen tässä kartanossa...
Toisaalla saaren idylliä häiritsee mökkejä ryöstelevä rikosliiga. Juuri saaressa työnsä aloittanut poliisi Tilda saa kontolleen varkaiden pysäyttämisen, mutta miettii myös liittyisikö Åluddenin onnettomuuteen mahdollisesti rikos.
Näistä aineksista on Yömyrsky tehty. Se ei ole perinteinen kummitustarina, vaikka on siinä mausteita kauhun elementeistäkin. Myöskään perinteiseksi dekkariksi ei romaania voi luokitella, koska teoksessa kuvataan hyvin vähän poliisin työtä. Kirjan pääpaino on psykologisissa ulottuvuuksissa hivenen mytologialla maustettuna. Surutyötätekevä perhe, joka yrittää rakentaa arkea menetyksen särkemistä sirpaleista. Menneisyys, joka ei suostu hiljenemään. Kuolleet, jotka eivät oikein osaa pysyä rajan takana. Theorinin kertojanääni on selkeä ja minusta siinä on häivähdys jotain vanhanaikaista, johon olen aivan ihastunut.
Luimme romaanin tarkoituksella samaan aikaan Lukuhetkien Sonjan kanssa ja olemme tuntoja jo sähköpostilla vaihdelleetkin. Sonjalle lukukokemus oli ensikosketus Theorinin kanssa, mutta toivon, ettei jää viimeiseksi :) Minä taas hämmästelin miten taidokkaasti olen ehtinyt unohtaa kirjan juonen... Romaanissa on pienet miinuksensa, esimerkiksi murtovarkausosuuden olisi voinut ihan hyvin karsia poiskin, mutta on tämä sen verran makoinen, että mikäli olet osallistunut kiinteistöhaasteeseen, vinkkaan lämpimästi. Tai jos etsit hyytävää jännäriä, mutta et oikein muotoudu perusdekkarigenreen, Yömyrsky on tehty sinulle!
Åluddenilla ovat seikkailleet ainakin
Leena Lumi
Satu
Juha Haataja
***
Ps. Ellet sinä tule minun luokseni, täytyy minun tulla sinun luoksesi...
Ihmettelinkin, voiko olla sattumaa, kun kaksi saman kirjan arviota ilmestyivät peräkkäin blogipäivityksiin. Kuulostaa kyllä kivalta idealta tuo kimppalukeminen. Kirja kuulostaa myös jännittävältä. Ehkä minäkin joskus luen tämän, vaikka lukulistani alkaa olla niin pelottavissa mittasuhteissa, että se joskus voi olla ensi viikolla tai viiden vuoden päässä. :)
VastaaPoistaTämä voisi olla minulle sopiva kirja, sillä en oikein ole dekkarityyppiä mutta jännitys toisinaan kyllä kiinnostaa. Ja kyllä tässä juonikin vaikuttaa hyvältä! :)
VastaaPoistaJohan Theorin on aivan omaa luokkaansa eikä häntä sekoita kehenkään toiseen, kuten minulla on käynyt muutaman ruotsalaisen naisdekkaristin kanssa.
VastaaPoistaHämärän hetken olen heti luettuani omistanut itselleni, joten se on tehnyt valtavan vaikutuksen.
Nyt kun arovstelusi innoittamana selailin Yömyrskyä, totesin unohtaneeni murhaajan. Mikä ilo: Voin lukea kirjan uudelleen!
Palaan kyllä Hämärän hetkeenkin, sillä siinä vain on taikaa...
Sinua odottaa sitten Theoronin Verikallio, jonka kansikin on aika huikea...
♥
Olen silmäillyt Theorinin kirjoja kirjastossa ja kerran minulla oli yksi jo lainassakin, en vaan ehtinyt lukea sitä. Täytyy ottaa uusi yritys!
VastaaPoistaannami, hih, niinhän se Blogistaniassa tuppaa olemaan, että lukulista paisuu yli äyräiden ;) Jos yhtään jännärit kiinnostaa, kannattaa muistaa Theorin!
VastaaPoistaJenni, olisi niin ihana löytää enemmän Theorinia blogeista! Kokeile ihmeessä, en usko, että tulet pettymään :)
Leena, voi, tästä postauksesta jäi nyt pois mainita Verikalliosta... Huomaa, että olen väsynyt. Täytyy sanoa että valitettavasti olen kirjan lukenut, mutta sekin kestää varmasti toisen lukukerran. Samoin Hämärän hetki.
VastaaPoistaHarmittaa oikein kun olen nettikirjakauppoja selaillut ja havainnut, että kirjailijalta on tullut paljon uutta materiaalia. Miksei näitä ole käännetty? Theorin on niin uniikki ja varmasti hänellä on vankkumaton fanikuntansa. Jota tässä myös yritetään kasvattaa :)♥
Tuulia, voi ota uusi yritys! Jos epäröit tarttua kirjaan yksin, mä voin kimppalukea kanssasi Hämärän hetken?! ;)
Ja taas ihan uusi tuttavuus minulle, mutta alkoi heti kiinnostaa. Pidän kovasti pohjoismaisista kirjoista - niissä on jotain läheistä ja tuttua kaikua, yleensä ihan omanlaisensa tunnelma myös.
VastaaPoistaTämän kirjailijan nimi menee heti pakko saada -listalle. Luulen, että saattaisin pitää molemmista hänen kirjoistaan. Ja kiitosta vinkistä Kiinteistöhaasteeseen - kohta pääsen ladosta mökkiin! ;D
Elegia, minä olen vielä kahden kirjan päässä mökistä! No, mikäs täällä ladossa on ollessa ;D
VastaaPoistaJuu, kyllä Theorin ansaitsee kärkisijan lukulistallasi! Varmasti tykkäät! Ja sinä kun luet paljon englanniksi, et jumitu edes suomennoksia odottelemaan mikäli Theorinista innostut.
No niin! Vihdoin pääsin koneelle asti istuskelemaan - hetkeksi. Kun mainitsit, että Theorinin Öölantiin liittyvät kirjat eivät ole sarja, niin eikö niissä siis ole ollenkaan samoja henkilöitä tyyliin poliisit tms? Virkistävää, jos näin on. Jännäreissä minua ei juuri jaksa kiinnostaa poliisit ja heidän siviilielämänsä ongelmat - Åsa Larssonin sarja tosin saattaa tehdä poikkeuksen, Rebecka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Ja no, onhan ne Läckbergin tyypit tulleet jo tutuksi vuosien varrella...
VastaaPoistaSonja, ainoa yhdistävä tekijä kirjoissa on vanha Gerlof, jolla on keskeisin rooli Hämärän hetkessä. Muissa hän vain vilahtaa sivuosassa, Verikalliossa vielä vähemmän kuin Yömyrskyssä. Tildaakaan ei siis enää tavata, ei ainakaan näissä jo suomennetuissa. On tosi harmi, ettei Verikallion jälkeen ole tullut uutta suomennosta. Ehkäpä tänä syksynä!
VastaaPoistaRebecka on mielenkiintoinen, samoin Läckbergin jengi :)
Joo, kimppaluku voisi olla kivaa :). Onko Hämärän hetki ensimmäinen Theorinin dekkareista? Oletko aiemmin lukenut kirjan? :)
VastaaPoistaTuulia, Hämärän hetki on ensimmäinen suomennetuista ja minulla se menisi toiselle kierrokselle :) Ilmoittele koska olisi saumat kirjalle!
VastaaPoista