The Sense of an Ending 2011, WSOY 157s.
Siitä olen varma, että me kaikki kärsimme vaurioita tavalla tai toisella. Kuinka toisin voisi olla, paitsi maailmassa jossa vanhemmat, sisarukset, naapurit ja toverit ovat putipuhtaita? Ja sitten on kysymys, josta riippuu niin paljon: kuinka kukin reagoi vaurioon, tunnustaako sen, torjuuko sen, ja kuinka sen jälkeen suhtautuu toisiin ihmisiin.
Aika kultaa muistot - vai miten se meni?
Barnes on kirjoittanut runsaasti blogisuosiota saavuttanut teoksen erään, hyvin tavallisen, miehen elämästä. Miehen, joka katselee elämäänsä taaksepäin eläkkeelle jäätyään. Elämä on kulkenut tavanomaisia raiteta vaikka nuoruuden muistot elämänjanosta vielä nousevat mieleen.
Minun elämäni odotti elämistä. Ryhdyin siis elämään sitä.
Ja elämää on tullut eletyksi. Siihen kuuluu avioliitto, yksi aikuinen tytär, avioero, vaihtelevia työuria ja projekteja joista ei koskaan tullut mitään. Kuitenkin nuorempi minä muistuttelee edelleen olemassa olostaan. Siitä, miten merkittävää oli olla teini-ikäinen, jolloin kaikki mahdollisuudet siinsivät vielä edessä. Siitä, millaista oli kuulua tiiviiseen ystäväporukkaan. Nuorten miesten filosofiset ajatukset, varsinkin Adrianin pohdiskelut muistuvat mieleen. Kun saman ikäinen tuttava teki itsemurhan, miesten eksistentiaalinen kriisi oli valmis.
Teoksen ensimmäinen osa käsittelee päähenkilö Tonyn elämää pääpiirteittään, huomioiden ne merkittävimmät kohdat. Toinen osa on nykypäivää, jossa Tonya muistetaan 500 punnan perinnöllä hyvin yllättävältä taholta. Perintöön kuuluu salaisuus, jota mies käy ratkomaan. Mieleen nousee aina vain uusia muistoja menneisyydestä, mutta muistaako hän sittenkään oikein?
Julian Barnesin hiukan lakoninen ja itseironian värittämä kerronta toi mieleen yhden suosikeistani, Henning Mankellin. Kuvittelinkin mielessäni kirjan Tonyn Henningin näköiseksi. Pieni kriisi oli puhjeta, kun kävi ilmi, että Tony olikin kalju! Teos on lyhyydessään älykäs ja ajatuksiaherättävä. Moni on pettynyt loppuratkaisuun, mutta minulle se oli erinomaisen kirjan kruunu!
Arvioita muualla;
Leena Lumi
Lukutuulia
Luettua
Oota mä luen eka tän loppuun
Kirjanurkkaus
Sinisen linnan kirjasto
Kirjainten virrassa
aah, tää oli niin hyvä <3 toivottavasti moni löytää ja lukee
VastaaPoistaMinä aloin lukea tätä eilen. :)
VastaaPoistaMinna, toivotaan tosiaan kirjalle mahdollisimman paljon lukijoita ♥
VastaaPoistaKatja, upeaa! Odotan innolla mielipidettäsi teoksesta.
Mukavaa, että pidit tästä! Minä tein eilen mukavan löydön SPR:n Kontti -myymälästä, löysin sieltä Barnesin aiemmin suomennetun romaanin eurolla. Joten kun aika on sopiva, niin sen kimppuun :).
VastaaPoistaRakastin kirjaa, luin sen alkuviikosta ensimmäisenä haastekirjanani.
VastaaPoistaTuulia, välillä sitä tekee upeita kirppislöytöjä! Kiva sitten kuulla, onko Barnesin muut teokset yhtä hyviä.
VastaaPoistaHanna, tässä oli aivan oma tunnelmansa! Älykäs ja persoonallinen tarina.
Annika, eittämättä aion seurata Tuuliaa ja lukea lisää Barnesia. Hänen äänessään on sarkasmia, mutta ei kyynisyyttä. Siinä on myös älyä. Hänessä on jotain Philip Rothin ja Ian McEwanin väliltä..., joille molemille soisin Nobelin.
VastaaPoistaR:lle tämä kirja oli paras hänen tänä vuonna lukemistaan! Minulla on siís testilukija, jolta voin kysyä mielipidettä, mutta itse päätän;-)
Pidän kovasti tiivistetyistä kirjoista, jos ne ovat joka rivi vahvuutta ja parhautta. Sellainen tämä kirja on.
Minustakin kirjan loppu oli sopiva, kuten sekin, että lukija joutui olemaan monen henkilön käytöksen edessä varsin hämmentynyt.
Leena, KYLLÄ, henkilöt osasivat hämmentää. Veronica oli raivostuttava persoona josta en lopultakaan saanut oikein selkoa. Hänen äitinsä taas... Sarasta olisi voinut lukea enemmänkin.
VastaaPoistaNäissä lyhyissä kirjoissa on toki puolensa, tässäkään ei ollut yhtään turhaa riviä, vaan joka sana tarkoin punnittu!
Siis pitääkö mun jättää Kyyhkyskirja kesken kun kaikki tätä niin kehuu? Aina vaan enemmän odotan tämän lukemista...
VastaaPoistaErja, jätä vain kesken! Tämä on nopeasti luettu, sitten pääset Kyyhkysiä jatkamaan :)
VastaaPoistaSiis Veronica oli niin raivostuttava, että en sanotuksi saa! Miten ne miehet kestivät sitä!
VastaaPoistaItsekään en ymmärtänyt tämän kirjan miehiä siinä mielessä ollenkaan, että mitä kummaa he Veronicassa näkivät... Melkoinen bitch :)
VastaaPoista