Sen piti olla vain hauska polttaripila. Kavereilleen lukemattomia kujeita tehtaillut Michael Harrison saisi viimein maistaa omaa lääkettään. Makaaberi hauskanpito loppuu lyhyeen, kun kaikki menee karmealla tavalla pieleen. Neljä ihmistä saa surmansa ja sulhanen katoaa mystisesti. Johtolankoja on vähän tai ei ollenkaan. Jutun saa tutkittavakseen rikostarkastaja Roy Grace, menetysten riivaama mies, joka tuntee taustansa vuoksi erityistä myötätuntoa järkyttynyttä morsianta Ashley Harperia kohtaan. Grace huomaa pian, että kaikki ei ole aivan kohdallaan. Kadonneen sulhasen lähipiirissä on joku, joka salaa selvästi jotakin. Mutta Gracelle 19 vuoden poliisiura on opettanut asian jos toisenkin - tärkeimpänä ehkä sen, että kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää... Kuoleman kanssa ei kujeilla on rikostarkastaja Roy Gracen tutkimuksista kertovan dekkarisarjan ensimmäinen osa.
***
Vielä ehtii vuoden viimeiseksi luetun romskun tänne nakutella!
Olin varannut joulupäiville muutaman kirjan luettaviksi, mutta suureksi pettymykseksi ne sisälsivätkin alusta alkaen sellaista tuubaa, että kesken jäivät. Jouluaattona pyöräilin hirmuisessa lumimyräkässä cittariin ja päädyin ostamaan tällaisen pokkarin. Brittikirjailijoita tulee vähemmin luettua, ja tämä herra Jamesin sarja olikin ennestään minulle osastoa "never heard".
Kyllähän kirjan kanssa kohtalaisen hyvin viihtyi, mutta enpä voi sanoa sarjasta mitenkään lumoutuneeni. Ylipäätään en jaksa innostua jännäreistä, joissa lukija tietää enemmän kuin kirjan poliisit. Kyllähän tässäkin (peräti) pari juonenkäännettä oli mutta noh. Paremminkin olisin voinut lukuvuoteni päättää.
Onneksi tällä hetkellä työnalla Tervon Layla, joka tuntuu entistä maistuvammalta Jamesin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥