 |
| Kråkflickan, Otava 2014, suom. Kari Koski, 415s. |
Kärpäsen siivet ovat juuttuneet toivottomasti purukumiin. Ei ole mitään hyötyä siitä että räpyttelet, Varistyttö ajatteli. Sinä et lennä enää milloinkaan. Huomenna aurinko paistaa tavalliseen tapaan, mutta se ei paista sinulle.
Varistytön kansikuva on varsin onnistunut. Se viestii taidokkaasti sairaalloisesta pelosta. Pysäyttää. Ja toisaalta myös houkuttelee tempaisemaan teoksen hyppysiinsä ja antautumaan varjojen kodin vietäväksi.
Rikoskomisario Jeanette Kihlberg joutuu kinkkisen paikan eteen. Metroasemalta löytyy muumioitu poikalapsen ruumis. Ruumis, jota on pahoinpidelty erittäin raa'asti, aina sukuelinten poistamiseen saakka. Eikä ruumis jää viimeiseksi.
Toisaalla Saippuapalatsissa Sofia Zetterlund hoitaa psyykkisesti sairaita ihmisiä yksityisvastaanotollaan. Hän kärsii omista traumoistaan, samalla kuin auttaa lapsisotilasta pääsemään jälleen kiinni elämänsyrjästä. Ja tietysti Sofian hoidokkina toimii myös salaperäinen Victoria Bergman, Victoria, jonka ympärille koko kolmiosainen sarja rakentuu. Victorian puistattavaan lapsuuteen pääsemme kurkistamaan takautumien muodossa. Hyväksikäytetty nuori nainen on löytänyt keinonsa selviytyä. Keinot, jotka kuten takakansi lupaa "uhmaavat mielikuvituksen rajoja".
Kuinka paljon kärsimystä ihminen voi tuottaa muille ennen kuin hän itse lakkaa olemasta ihminen ja muuttuu hirviöksi?
Varistyttö avaa jo etukäteen runsaasti kohua herättäneen sarjan, jonka kirjailijanimimerkin taakse kätkeytyvät ruotsalaiskirjailijat Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist. Kirjan teemat eivät taatusti jätä ketään kylmäksi, joten osasin jo etukäteen odottaa rajua lukuelämystä. Ja hmm. Rajuksi teos osoittautuikin. Siis aiheethan ovat aivan järkyttävät! Kuitenkaan en liiemmin teoksen parissa ahdistunut, koska kerronta jätti tarinan minulle melko etäiseksi. Vaikka kyseessä olivat mitä hirvittävämmät rikokset, päähenkilöt eivät juurikaan tunteitaan näyttäneet.
Toisaalla olen kuullut monen blogikollegan loppuratkaisun etukäteen arvanneen, mutta minua kirjailijapari vei kuin pässiä narussa! Ei harmainta hajuakaan ollut siitä, kuinka kaikki tulisi päättymään. Ja lopultahan kaikki vasta alkoikin. Alkoi jotain pelottavaa, sellaista, joka sai ainakin tämän lukijan napakasti koukkuunsa.
Jatkoa odotellessa!
"Hitto kuinka vastenmielistä. Mihin ihmiskunta on menossa?
"Ei ihmiskunta. Pelkästään miehet... loput voit jättää laskuista."
***
Toisaalla:
Also Sparch Jussi
Kirjasfääri
Leena Lumi
Kirsin kirjanurkka
Kirjavalas
Kuuttaren lukupäiväkirja
Kuulostaa kamalalta ja kirjan kansikuva on ruma, vaikka taitaa olla itse taiteilijamestari Carl Larssonin akvarelli. Kuva kertoo paljon kirjasta, jos kirjan henkilö on hyväksikäytetty lapsena.
VastaaPoistaNimenomaan Mai! Teos on ruma, mutta rumuudessaan puhutteleva.
PoistaMinäkin pidin tästä kovasti (jos nyt voi sanoa näin tällaisesta kirjasta olematta taas joku pervertti, hehe), vaikka hieman nurinaa löysinkin. Pienestä marmatuksesta huolimatta kirja ylsi kyllä reippaasti plussan puolelle ja koukutti niin pahasti, että miten tässä nyt jaksaa kesäkuuhun odotella jatkoa!
VastaaPoistaKyllä tähän jäädään kieli pitkällä jatkoa odottelemaan :) Tulenkin heti vastavierailulle!
PoistaInnostuin lukemaan kirjan, koska sitä niin kehuttiin arvosteluissa, mutta minulla jää lukeminen tähän yhteen osaan. En koukuttunut, vaikka kirja jättikin tapahtumat jännittävään kohtaan.
VastaaPoistaTakakannen kehu ”Pyyhkii lattiaa Stieg Larssonilla” ei mielestäni ollut lainkaan osuva, päinvastoin.
Varistyttö lukiessa henkilöhahmot ja heidän elämäntarinansa tuntuivat epäuskottavilta.
Vaikka Stieg Larssonin Lisbeth oli kuvattu lähes voittamattomana karmeista oloista selvinneenä erilaisena supersankarina, koin hänet paljon uskottavampana ja samastuttavampana hahmona kuin ketään Varistytön henkilöistä. Varistyttöä lukiessa minulle tuli sellainen olo, että kirjan 2 kirjoittajaa ovat istuneet palaveeraamaan että tehtäisiinkö tälläinen käännetty poliisi ja kotirouva asetelma jossa miehen ja naisen roolit ovat päinvastoin? Joo, tehään. Tuli mieleen lasten nukkeleikit: tää menis sinne ja tekis tätä.
Minulle hahmojen ajattelu ja psykologinen kehittely eivät uponneet. En uskonut hahmoihin, eivät tuntuneet todellisilta, eläviltä ihmisiltä.
Myös se, että joidenkin hahmoihin liittyvät poikkeukselliset elämäntapahtumat eivät olisi tulleet tietoon poliisille, on minusta hyvin epäuskottavaa. (En halua tehdä juonipaljastuksia)
Stieg Larssonin trilogia koukutti minut täysin ja halusin ahmia kaikki kirjat heti. Ne olivat paljon monitahoisempia ja henkilöhahmoissa oli enemmän moniulotteisuutta ja elämää ja kirjoittaja sai haluamaan tietää mitä heille tapahtuu. Mutta ei Varistyttö.
Pidän paljon myös Jo Nesbøn Harry Hole-sarjasta ja koukutuin siihen heti.
Mutta Varistytön jatko-osat saavat jäädä lukematta.
Leikkikööt Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist nukkehahmoillaan, ei kiinnosta
Tämä oli kyllä tosi epämiellyttävä kirja, vaikkakin koukuttava! Odotin enemmän kyllä...
VastaaPoistaSarja paranee jatkossa ;)
Poista