Mia Vänskä; Valkoinen aura

Atena 2014, 287s.

White sun scattered all over the sea
He could think of nothing but her name Elise
God is the sweat running down his back
The water soaked her blonde hair black

It´s a perfect day
A perfect day, Elise

"A PERFECT DAY, ELISE",
PJ HARVEY

No niin, mennäänpä vaihteeksi kauhulla. Ja lujaa mennäänkin, kummitussfääreistä painostavaan läsnäoloon, menetykseen, joka murtaa rajat elävien ja kuolleiden maailmoista.

Kuten espoolaisen kauhukirjailijattaren Mia Vänskän edeltävissä teoksissa, myös tässä on aistittavissa sama hämyisä tunnelma. Vänskä pelottelee maltillisesti, joskin loppuräiskintä uhkaa kääntyä jo splätteriosastolle. Sen verran veri lentää ja opiskelija parkoja lakoaa tuonen puolelle.

Aihe itsessään on varsin mielenkiintoinen. Iina on rock-henkinen sairaanhoitajaopiskelija, jonka mieli alkaa temppuilla heti uudelle paikkakunnalle muuttaessa. Tytön uusi koti, varsinkin talon 7 kerros huokuvat pimeää uhkaa. Ruusuntuoksuista sellaista, joka vetää Iinaa magneetin lailla puoleensa. Erään oven toisella puolen vaani jotakin. Jotakin, joka tunkeutuu pikku hiljaa Iinan unista myös valvetodellisuuteen.


Tuntui epätodelliselta, että muut elivät normaalia elämää täysin tietämättä siitä, mitä heidän keskuudessaan oli.
Ei mitä, vaan kuka.

Ihan perinteisestä kummitustarinasta Valkoinen aura poikkeaa persoonallisella juonellaan. Okei, on tapahtunut murha, tulee tapahtumaan murhia, mutta taustalla lepää silti ilahduttavan erilainen tarina.

Valkoinen aura on äärimmäisen koukuttava ja viihdyttävä tarina. Ehkei se tarjoa elämää suurempaa lukuelämystä, mutta tarvitseeko kaikkien teosten tajunnanräjäyttäjiä ollakaan? 


Sellainen kaipuu voi tehdä hulluksi.

***

Katso myös
Saattaja
Musta kuu


Toisaalla:
Lukutoukan kulttuuriblogi
Kirjojen keskellä