Haruki Murakami; Sputnik- rakastettuni

Supuutoniku no kiobito 1999, suom. Ilkka Malinen (Sputnik Sweetheart 2001) ja Tammi 2011, 252s.

Saatan lopulta menettää kaiken. Mutta paluuta ei ole. Voin vain kulkea virran mukana. Vaikka se sitten merkitsisi poroksi palamista. (S)

K, Sumire, Miu. Kolmiodraama, jossa K rakastaa Sumirea, Sumire puolestaan pitää K:ta pelkkänä ystävänä, koska on itse lääpällään Miuhun. Miu taas on niin salaperäinen, ettei hänestä ota mitään tolkkua. Traumatisoitunut, eikä ihme. Sen verran kummallisen kokemuksen nainen on joutunut läpikäymään.

Siinäpä tarina purkissa. Jos käymme hiukan tarkemmin tätä pientä suloista pokkaria ruotimaan, voisin esitellä teille, jotka ette teosta vielä ole lukeneet, hiukan tarkemmin päähenkilöitä. Tiedostan kyllä, että Sputnik- rakastettuni on nauttinut jo valmiiksi runsasta blogihuomiota. Eikä ihme, onhan se itsensä Haruki Murakamin, filosofisen kirjailijagurun tuotantoa. Minunkin oli kirja toki luettava, jälkijunassa tultiin mutta lujaa tultiinkin.

K on tokiolainen opettaja, eksynyt sielu, harhailija. Yksinäinen älykkö, joka viihtyy (iik) kirjojen parissa. Ja tietysti Sumiren. Peikkomaisen ulkomuodon omaava, kirjalijan urasta haaveileva Sumire tuo K:n elämään iloa ja kipinää, mutta hän ei vastaa miehen romanttisiin tunteisiin. Miu sen sijaan on näitä kahta hiukan vanhempi, naimisissa oleva nainen, joka kantaa huolitellut ulkokuorensa sisällä raskasta taakkaa. Niin hirmuista, että se sai hänen tummat hiukset muuttumaan yhdessä yössä valkoisiksi.

Oli vaikea alistua siihen, että hän tunsi tuskin mitään minua kohtaan miehenä. Joskus tämä sattui niin pahasti, että tuntui kuin joku olisi kaivanut veitsellä sisikuntaani. Silti aika jonka vietin hänen kanssaan oli kallisarvoisempaa kuin mikään muu. Hän auttoi minua unohtamaan elämäni yksinäisen pohjavireen. Hän laajensi maailmani rajoja, auttoi minua vetämään henkeä syvään, lohdullisesti. (K)

Teoksen pointti on niin syvällinen, etten ole varma tajusinko ihan kaikkea. Ja toisaalta hyvinkin maanläheinen. Että se Murakami osaakin! Hän on kirjailijana - hämmentävä. Sputnik-rakastettuni on sivumäärältään lyhyt, sisällöltään runsas. Se käsittelee syvällisesti sitä, kuinka pitkä matka on, kuinka järjettömän pitkä se on ihmisen luota toisen luokse. Kuinka ketään ei voi lopulta tuntea. Kahlita. Omistaa. Ja kuinka kipeää tämä tosiasia, ja rakkauden tuulien tuoma muutos voikaan tuntea.

Järisyttävä, surumielinen lukuelämys. Goodreadsissa mainitsin teoksen olevan kuin 1Q84:n pikkusisko. Sama mysteerin painoinen tunnelma, haarautuva todellisuus on mukana tälläkin kertaa. Mainio teos, josta, kuten jo mainitsin, on blogattu valtavasti. Google kertoo kyllä.


Kumpikaan meistä ei tiennyt mitään, millä oli todella merkitystä, eikä meillä ollut kykyä korjata asiaa. Meillä ei ollut vankkaa perustaa johon tukeutua. Olimme lähes täysiä nolliam pelkkiä säälittäviä olentoja, jotka ajelehtivat yhdestä unohduksesta toiseen. (K)