 |
| Atena 2014, 152s. |
"Vittu", sanoi Viola, joka ei koskaan nähnyt itseään.
Heillä jokaisella oli ruumiinsa, ja se pelkäsi heitä.
Viola: Mitä siitä voisi sanoa? Että hän oli niitä tyttöjä, jotka puhuivat sujuvasti viittä kieltä, mutta oli sitä mitä kulloinkin suostuisi ottamaan vastaan. Kassaneiti. Kebab-myyjä. Kirjastovirkailija.* Gallup-kyselijä. Tai että hänellä oli aikaa meditoida ja odottaa jotain koulutusta vastaavampaa niin kuin nyt.
Elli: Elossa oleminen oli velvoittava tunne. Hän tiesi, että toisinkin saattoi olla ja antoi lantion kiertää, kiertää.
Aava: Aava oli viittä vaille valmis eikä koskaan tulisi tämän valmiimmaksi, tämän täydemmäksi, vaan jäisi aina puolitiehen ja kesken. Hän jäisi siihen tilaan, että jos ei voinut olla kaikkein pätevin, oli oltava laihin.
Riikka Takalan Ole hyvä on kantensa tavoin tekstiltäänkin värien kyllästämä, runollinen teos. Se on tarina kolmesta naisesta, joita yhdistää ystävyyden lisäksi jotakin mustaa: työttömyys. Hyvinkoulututettu Viola ja yh-äiti Elli tasapainoilevat vähien rahojensa varassa. Laskut jäävät maksamatta, tytölle ei ole varaa ostaa uutta barbia. Aavalla puolestaan on turvatumpi talous: rikas mies, mutta riittääkö sekään, koska aina löytyy toinen laihempi tyttö.
Naiset käyvät yhdessä tanssitunneilla, joka tuo elämään etnisyyttä, rajojen ylittämistä, voimaa. Ja toisaalta myös vastuuta. Aina vastuuta, vaikka omatkin asiat ovat hunningolla.
Tanssia, vauvahaaveita, hyväntekeväisyyttä, sairaita exiä, anoreksiaa, leipäjonoja, rannerenkaita. Niistä on tämä pienisuuriromaani tehty. Koska olen itsekin työtön, halusin ehdottomasti tämän kauniin kirjan kokoelmiini. Vertaistuen vuoksi ja ehkä myös tirkistelyn ilosta: miten muut samassa tilanteessa olevat pärjäävät. Olen hyvä -teoksen mukaan eivät kovinkaan hyvin. Ja toisaalta, ääriolosuhteissa meistä jokaisesta paljastuu rautanainen.
Lukukokemuksena ehdottoman positiivinen, joskin hiukan sekava. Pieneen tilaan oli puskettu mielestäni aivan liikaa tavaraa, kun jo pelkästään yksi aihepiiri olisi sivumäärään nähden riittänyt. Mutta toisaalta sitten tarina olisi ollut eri. Ei näin runsas, kaareva, pyörivä, huikea.
Miten valaistuvatkaan ne, jotka ovat yhtä tyhjän kanssa.
***
Teoksen ovat lukeneet ainakin
Mari A
Ulla
Jaana
Katja
Maija
*) itse kyllä hyppisin ilosta, jos moista virkaa tarjottaisi...
Tämä oli erittäin hyvä yhteiskunnallisiin asioihin kantaaottava kirja. Just tämmöisiä kaipaan lisää. Kirja on niin tässä ajassa ja yhteiskunnallisessa tilassa kuin olla ja voi. Leipäjonot, yömajat, kirpparit ym. lisäksi itsensä paremmaksi ihmiseksi tunteminen kun on akateeminen koulutus ja mahdollisuus auttaa hädänalaista siis kerätä rahaa johonkin semmoiseen kuin tässä kirjassa. Kirjailija nauraa yhteiskunnalle rivien välistä :)
VastaaPoistaAsiasta toiseen tuossa Kuokkamummossa on niin hirveä kansikuva, että en uskalla lukea...se tulee kuitenkin mun unia häiritsemään.
ps. Kirjasähkökäyrän uusi osoite on kirjasahkokayra.blogspot.fi ilman ääkkösiä
Hyvänen aika, mun täytyykin lisätä linkki arvioosi, en huomannut aiemmin :) Tuo yhteiskunnallisille tosiasioille naureskeleminen on hyvä pointti!
PoistaSain juuri Kuokkamummon luettua ja voin kyllä suositella. Ahdistava joo, mutta ei liian. Hieno. Mahtava kirja.
Kiitos linkityksestä!
VastaaPoistaTämä kirja oli minusta ihanan persoonallinen ja pidin siitä paljon.
Persoonallinen nimenomaan :)
PoistaMinä näen kirjan vahvuudet paremmin nyt, kun lukemisesta on jo tovi. Jotenkin koin kirjan tyylin liian säpsyväksi, enkä saanut tarinasta kunnolla kiinni. Ja kuten sanot, aiheita on mahdutettu mukaan todella paljon. Vähempikin olisi riittänyt, mutta niinhän se monesti menee oikeassakin elämässä, että niitä juttuja vain kasaantuu itsestään.
VastaaPoistaMain juttu jäi linkittämättä ja näemmä sunkin - korjaan asian ja tulen lukemaan :) Säpsähtelevä tämä tosiaan oli, ja ehkä kaikkein toimivin, nurinoistani huolimatta, juuri tällaisena!
PoistaTämä kuulostaa kirjalta, josta minäkin olisin pitänyt. Luen vähän samanlaista eli kertoo siitä, milaista on elää kun rahat eivät riitä, ei voi edes haaveilla matkoista, mutta löytää silti oman valonsa ilman rahojakin.
VastaaPoista(Nyt on pakko kysyä: Etkö ole lukenut Flynnin kirjaa Paha paikka? Se on ihan sinulle ja minulle.)
Leena, olen toki lukenut Pahan paikan! Tunnet minut todella hyvin, se oli ihan meille tehty :) Täytyy tulla katsomaan mitä olet lukemassa.
VastaaPoista