 |
| Pythias Anvisningar 2014, suom. Kari Koski ja Otava 2014, 364s. |
"Varjojen kodin ulkopuolella sinun täytyy olla vaatimaton niin hengeltäsi kuin ruumiiltasikin", hän sanoo. "On ihmisiä jotka eivät ymmärrä sinua ja tahtovat sinulle pahaa, he haluavat panetella sinua ja sitten vangita sinut."
Varistyttö-trilogian kolmas osa, Varjojen koti on minulle syksyn odotetuin kirja. Kun sain teoksen käsiini, luin sen (miltei) yhdeltä istumalta. Puhutaan kirjoista, jotka naulitsevat lukijansa nojatuoliin. Juuri sellainen tämä on. Mutta vaikka fyysisesti romaania ihan kotisohvalla luinkin, vei tarina minut niin pimeälle matkalle kammottavien tekojen syihin ja seurauksiin, että olo oli kuin naulojen lävistämällä. Mikään aiemmin luettu ei valmistanut lukukokemuksen raakuuteen. Lyheysti, itkin romaanin parissa. Ja samalla pelkäsin henkeni edestä sen loppuvan.
Teoksella on oma raju filosofiansa. Se kertoo asioista, joita ei ikinä saisi tapahtua punkrokahtavalla tyylillä (kts. Kirjamessuesite), tavalla joka saa lukijan vihaamaan, mutta myös rakastamaan. Ja juuri siksi päähenkilöistä olikin niin kivuliasta erota.
Hän tietää, että Jeanette on kova, mutta kuinka kova täytyy olla, ettei luhistu ihan kokonaan?
Kirjaa aloitellessa olin hetken iloisesti pihalla siitä kuka taas on kuki ja kuka mitäkin teki, mutta pienen alkukankeuden jälkeen tapahtumat palautuivat mieleeni. Varjojen huone, ja koko kirjasarja koostuu lyhyistä luvuista, pienistä palapelin palasista, joista nyt kootaan ymmärrettävä ja lukijaa tyydyttävä kokonaiskuva. Mutta miten hirvittävä se onkaan! Kirja sitoo yhteen edelliset osat ja lyö vielä löylyä päälle.
Yhdessä he muistelevat aikaa Tanskassa ja juttelevat tapahtumista sikolätissä niin kuin muut, normaalit ihmiset juttelevat lomamuistoistaan. Mutta kauniiden auringonlaskujen, hienon hiekan ja mukavien ravintoloiden sijaan he puhuvat pojista, jotka oli huumattu ja lietsottu taistelemaan keskenään, miehistä jotka hikoilivat nuorten tyttöjen päällä ja naisista, jotka kutsuivat itseään
äideiksi ja jotka katselivat kiihottuneina vierestä.
En koe mielekkääksi kertoa juonesta tämän enempää (siis mitään). Lukekaa itse ja lukekaa koko sarja Varistytöstä alkaen. Sillä näistä aiheista ei saa vaieta. Silmiä ei saa sulkea. Vaikka teos sukelluttaa, hukuttaa lukijansa hulluuteen, lopussa odottaa katharsis. Odottaa se siellä kuitenkin.
Kaikki kunnioitus ja arvostus komeille kirjailijoille, joita lähdemme joukolla Helsingin Kirjamessuille 24.-25.10 kuuntelemaan. Niinhän?
And she gave away the secrets of her past, and said I've lost control again.
Oho, tästä on jo tullut kolmas osa! Minä en ole edes ekaa osaa lukenut, vaikka aikomus on ollut. Ei olla vielä kohdattu kirjan kanssa sopivissa merkeissä. =D Mielenkiintoista muuten kuulla, mitä sinä tykkäät Harry Quebertista, tuossa sivussa kun näkyy.
VastaaPoistaMukavia messuja sinulle, my love! <3 (Tai onhan noihin vielä aikaa, mutta anyway, ettei pääse toivotukset unohtumaan. =D)
Voi kun sä tulisit messuille, olisi ihan huippua tavata <3
PoistaMulla on sellainen fiilis, että voisit näiden herrojen sarjaan tykästyä. Synkkää kamaa mutta niin puhuttelevaa.
Bloggaan Harryn tässä lähipäivinä, muru :)
Eihän tästä juonesta oikeasti voi kertoa mitään, muuten spoilaisi niitä jotka eivät ole lukeneet vielä sarjaa. :) Mutta joo, minulla vielä kesken kirja, mutta oli pakko tulla katsomaan mietteitäsi. Olipa taas kerran hyvin kirjoitettu bloggaus, kultaseni. <3 Ja messuilla, messuilla. <3
VastaaPoistaMessuilla, messuilla muru <3 En jaksaisi enää odottaa! Ihanasti kirjoitit sinäkin.
PoistaVarjojen huone saattoi joillekin tarjota kastharsiksen, mutta minulta jäi jotain uupumaan: Pitkä, myöhempiä aikoja valottava epilogikin olisi riittänyt. Jeanette oli tavallaan kuin ulkopuolinen ja hän ei lopultakaan saanut tietää, mitä kaikkea TODELLA tapahtu. Sinänsä pidän koko trilogiaa loistavana, vaikkakin teitty myös rankkana.
VastaaPoistaTuo on totta, Jeanettelle olisin minäkin suonut totuuden paljastuvan. Yleensä harmistuttaa, jos loppuratkaisu jää liian auki, mutta tällä kertaa sen soin anteeksi :) Toivottavasti miesten neljäs teos julkaistaisi pian suomeksi <3
PoistaNo nyt on luettu, pakko oli se viisi tähteä antaa kun ei muu kuvaisi paremmin :-) En viittiny lukea sun tekstiä aikasemmin vaikka mitään et nähtävästi paljastanu.
VastaaPoistaEn uskaltanut tällä kertaa juuri juonesta mitään kertoa :) Ihanaa että luit ja pidit! Nyt odotellaan miesten seuraavaa kirjasarjaa <3
PoistaEn ole kovasti dekkareita koskaan lukenut, joten vertailupohjaa ei kamalasti ole. Mutta oliko tämä nyt ees perusdekkari? Ei tunnu siltä. Tuntui asteen verran älykkäämmältä ja tykkäsin siitä ettei ihan kaikkea selitetty rautalangasta vääntäen. Koko tarina sai kaameudessaan isommat mittasuhteet kun asioita joutui vähän enemmän miettimään. Tykkäsin loppuratkaisustakin, kukaan ei koskaan voi tietää kaikkea kaikesta. Ei edes Jeanette tai Victoria.
VastaaPoistaMarkka, yhdyn mielipiteeseesi täysin! Mitä peruskauraa dekkarigenressä Sundin poikein teos ei todellakaan edusta, pikemminkin tämä on psykologinen trilleri. Ihan huikea trilogia! Keväällä ilmestyy sitten kirjailijaparin seuraava romaani, wink, wink.
Poista