 |
| The Rosie Project 2013, suom. Inka Parpola ja Otava 2013, 333s. |
Huristellessani takaisin kaupunkiin kauniin naisen ajamalla punaisella Porschella, tuon kappaleen soidessa, minusta tuntui kuin olisin seissyt jonkin aivan uuden maailman laidalla. Jos mahdollista, tuo tunne vain vahvistui, kun sade alkoi langeta ja avoauton kattoon tuli toimintahäiriö, jonka takia emme saaneet sitä ylös. Sama tunne oli vallannut minut, kun katselin kaupungin siluettia. Parvekeaterian jälkeen, ja jälleen silloin, kun Rosie oli antanut puhelinnumeronsa. Toinen maailma, toinen elämä, lähellä mutta saavuttamattomissa.
Vaimotestin voisin lukea villiksi kortiksi, joka lähti mukaan kirjastosta sen kummemmin itsestään ääntä pitämättä. Elämä on ollut taas siinä määrin hektistä, että halusin luettavaa jonka parissa rentoutua, ehkä jopa naurahdellakin. Chick-lit on minulle genrenä melkoista rämeikköä, vielä kartoittamatonta aluetta. Ei muuta kuin saappaat jalkaan ja menoksi!
Pikaisen googlaamisen perusteella havaitsin, että kyseinen teos on nauttinut blogeissa kiitettävissä määrin huomiota (ilmankos se olikin jäänyt jonnekin takaraivoon kummittelemaan). Mitä siis tästä vielä kertoa? Tehän taidatte jo tuntea tarinan?
Sanotaanko näin, että en olisi tarkoitukseeni sopivaa lukemista voinut paremmin valita. Ns. hömpäksi tarina on sivistyssanoineen lennokkaan fiksu ja sopii sisällöltään myös miespuoleisille lukijoille. Ihan totta, kokeilkaa vaikka! Romaanin päähenkilö on ihan hivenen omalaatuinen tapaus tarkkaan ohjelmoitune aikatauluineen. Sympaattisesti hän toteaa kirjan alussa, etteivät ihmiset oikein pidä hänestä. Miehellä on vain kaksi ystävää, mutta nyt hän haluaisi lisäystä sosiaaliseen elämäänsä, ehkäpä jopa vaimon muodossa.
Mistä kaavoihin kangistunut poikamies, poikkeuksellisen älykäs sellainen, sielunkumppanin voisi löytää? Huonoilla sosiaalisilla taidolla varustettu genetiikan professori päätyy laatimaan vaimotestin. Sen perusteella toivottomat tapaukset (eli 99,9% väestöstä) on helppo kartoittaa ja poissulkea laskuista. Kunnes jäljelle jää vain Se Oikea. Täydellinen nainen Don Tillmanille!
Elämä ei kuitenkaan/tietenkään kulje valmiiksi kaavoitettuja latuja, vaan sattumoisin Donin elämään tupsahtaa räväkkä tarjoilijatypy Rosie. Täysin vaimoksi kelpaamaton Rosie, joka mm. polttaa tupakkaa...
Oi mikä herkkupaketti Vaimotesti onkaan! Se sisältää älyllistä ilottelua ja osaa naurattaa ihan aidosti. Kirjan päähenkilöt ovat poikkeuksellisen viihdyttävää seuraa, he hurmasivat minut täysin. Kiitos ja kumarrus upeasta lukuelämyksestä.
Tuntuu! Tuntuu, tuntuu, tuntuu! Tunteet häiritsivät hyvinvointiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥