Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

La vérité sur l'affaire Harry Quebert 2012, suom. Anna- Maija Viitanen ja Tammi 2014, 809s.

- Harry, jos minun pitäisi muistaa opetuksistasi yksi ainoa, niin mikä se olisi?
- Esitän saman kysymyksen sinulle.
- Se, että on osattava kaatua.
- Olen ihan samaa mieltä. Elämä on yhtä pudotusta. On osattava kaatua.

Totuus Harry Quebertin tapauksesta on teos, joka sai heti julkaisun jälkeen valtavat määrät blogisavuja. Moni kollega tähän maailmanlaajuista suosiota nauttineeseen ns. superteokseen onkin tykästynyt, osalle kirja taas on ollut pettymys. Minä ajattelin jättää suosiolla väliin näin paksun romaanin, mutta sitten ystäväni Krista onnistui kuin onnistuikin kiinnostukseni herättämään. Ja mitä mitä, reilut 800 sivua humpsahti kuin hujauksessa. Teosta aloitellessani mietin jo, että onko tässä vuoden 2014 The Kirja. Tarinan edetessä muutama seikka alkoi valitettavasti hiertää, mutta käydään aluksi läpi kirjan parhaat puolet.

- Hurjasta sivumäärästä huolimatta romaani on todella nopealukuinen ja mitä koukuttavin. Tempo ei hellitä hetkeksikään, ote ei herpaannu vaan tarina kantaa.

- Kiehtova, skandaalinkäryinen juoni.

- Yllätyksellisyys.

Teoshan kertoo nuoresta kirjailijalahjakkuudesta, jonka huippusuosittu esikoisromaani sinkautti kuuluisuuteen. Päähenkilömme Marcuksen olisi nyt aika ryhtyä kirjoittamaan toista kirjaansa olosuhteissa, jossa lukijoiden odotukset hipovat pilviä. Marcus huomaa, ettei uusi romaani ota syntyäkseen. Paniikki! Kirjailijantauti! Mies on jo epätoivon partaalla, kunnes mieleen nousee vanha opettaja, ystävä Harry Quebert. Ei muuta kuin hänen luokseen matkustamaan, pieneen Aurora-nimiseen kaupunkiin. Siellä Marcusta odottaakin melkoinen yllätys. Harryn pihalta löydetään 33 vuotta vanha ruumis. Ruumis kuuluu 15-vuotiaana kadonneelle Nolalle. N-O-L-A-lle, jonka kanssa Harrylla oli, näin mies viimein tunnustaa, yhden kesän kestävä suhde. Harry pidätetään epäiltynä murhasta, ja siinäpä sitten Marcukselle löytyykin yllättävää puuhaa: selvittää mitä vuosikymmenet sitten oikein tapahtui. Mikä on lopullinen  totuus Harry Quebertin ja Nola Kellerganin tapauksesta? Mitä tapahtui kesällä 1975?

Huonoihin puoliin lukisin

- Karrikoidut henkilöt jotka ensin hymyilyttävät, mutta alkavat jossain vaiheessa kyllästyttämään. Varsinkin Marcuksen äiti on verrattavissa myötähäpeää aiheuttavaan sketsihahmoon. Itkeskelevän Harryn, itse "pääjehun" koin vastenmielisen epämiehekkäänä. Mies rakastui rapiat kolmikymppisenä 15-vuotiaaseen tyttöön, Nolaan, joka kesän loputtua katosi. Nolaan, jonka ihanuutta alleviivataan raivostuttavissa määrin.

Siis. Harry ja Nola viettävät yhdessä yhden ainoan kesän. Nola katoaa ja Harry jää odottamaan Nolaa. Hän odottaa 33 vuotta Elämänsä Ainoaa Rakkautta (kunnes käy ilmi, että tyttöparka on maannut murhattuna haudassa koko ajan). Oikeasti? Uskottavaa?

- Kirjailijan on kovin helppo suistua epätasapainoon, koska tunneperäinen ahdistus vaanii häntä kahdella tasolla eli kaksin verroin enemmän kuin muita: on lemmensuruja ja kirjasuruja. Kirjan kirjoittaminen on samanlaista kuin rakastuminen: se saattaa satuttaa pahasti.

Ranskalaisen Joël Dickerin romaani on sekoitus murhamysteeriä, rakkaustarinaa ja perinteistä lukuromaania. Se on kertomus pikkukaupungin asukkaista ja heidän lukuisista salaisuuksistaan. Kirjoittamisen olemuksesta ja vaikeudesta. Se on koukuttava, jännittävä, hauska. Valitettavasti paikoin myös äärimmäisen ärsyttävä. Kuitenkin voin sanoa teoksesta pitäneeni. Viihtyneeni nyt ainakin.


- Marcus, avain on kirjoissa. Sinun silmiesi edessä. Katso tarkkaan, tarkkaan! Näetkö missä olemme?
- Motellin parkkipaikalla.
- Ei, ei, Marcus! Me olemme pahan juurilla! Ja tätä hetkeä olen pelännyt kolmekymmentä vuotta.