maanantaina, lokakuuta 06, 2014

Belinda Bauer; Ruumis nro 19

Rubbernecker 2013, suom. Natasha Vilokkinen ja Karisto 2014, 427 s.

Kotona hän käyttäytyi itsepäisesti, mikä sai hänen vanhempansa huutamaan toisilleen suljettujen ovien takana. Patrickilla oli tapana painaa poski viileää maalattua puuta vasten ja kuunnella äidin ääntä, joka särkyi hysteerisenä: "...enää kestä! Kunpa hän ei olisi ikinä syntynyt!"

Patrick Fort ei ole mikään ihan perinteinen anatomian opiskelija. Aspergerin syndrooman diagnoosin saanut nuori mies hämmästyttää omintakeisella käytöksellään ruumishuoneella, jossa opiskelijat leikkelevät auto-onnettomuudessa kuollutta miestä. Ruumista nro 19. Patrickin mielestä lääketieteelle ruumiinsa testamentanneen miehen kuolinsyyssä on jotain hämärää. Auto-onnettomuus vei miehen koomaosastolle, jossa hän menehtyi. Mutta miten? Ja kuka uskoisi höperön maineessa olevaa Patrickia? Patrickia, joka menetti lapsena ymmärtäväisen isänsä. Äiti taas... ei oikein ikinä erikoista lastansa hyväksynyt.

Ruumis nro 19 kuljettaa lukijaansa kalmanhajuisista saleista lampaiden täyttämille nummille, joissa tuuli tuivertaa ja synkät perhesalaisuudet nousevat pintaan. Kirja on kerrottu pitkälti Patrickin näkökulmasta, teksti perehdyttääkin lukijan mielenkiintoisella tavalla aspergernuoren elämään. Ajatuksiin. Mieleen. Päähenkilö on riemastuttavan sympaattinen ja mielestäni teos nousee Walesissa asuvan Belinda Bauerin parhaimmaksi suomennetuksi kirjaksi. Se on samanaikaisesti humoristinen, huiman jännittävä ja koomaosastolla vieraillessaan miltei ahdistava. Kirja onnistui aiheuttamaan minulle kauan kaivatun lukuflown. Kustantajalle kiitos! Kai se vain niin on, että jännärit ovat tälle lukijalle se ainoa oikea genre, vaikka olenkin alkanut viihtyä vähän oikealla ja vasemmalla.

Suomennetut Bauerit lukeneena voin hyvällä omallatunnolla peukuttaa ja suositella tätä uusinta romaania omaperäisyytensä takia. Tarina on ajatuksiaherättävän upea, kerronta aavistuksen ironista ja silti lämmintä. Mielestäni se jättää jalkoihinsa jopa kirjailijan suosituimman (tai ainakin palkituimman) esikoisromaanin, Hautanummen, vaikka näissä kahdessa jotain yhteistä onkin. Samalla Ruumis nro 19 on aivan uniikki!



Jos minä tunnen oloni haavoittuvaiseksi niin se johtuu siitä, että te kusipäät kuiskitte minusta selän takana! Tuo lääkäri saattaa jopa olla sama tyyppi! Hän saattaa olla tappaja! Nyt hän tietää, että näin jotakin. Nyt hän tietää! Ja mitä hän tekee seuraavaksi?
Ihan 
mitä 
tahansa.


8 kommenttia:

  1. Kiva, että tykkäsit, sillä odottelen tätä kirjastosta :)

    VastaaPoista
  2. Mä en ole lukenut ensimmäistäkään Baueria. :/ Mutta ilmiselvästi pitäisi!

    VastaaPoista
  3. Wow, tässä siis jälleen helmi Bauerilta! Minulla pitäisi olla tämä hyllyssäkin, mutta ei löydy. Tosin koko kämppä on nyt ihan karseassa kunnossa ja kirjaläjiä siellä sun täällä sekaisin, kun piti heittää ne pois pattereiden päältä, jonne olivat kinostuneet, etteivät pala kun pisti lämmöt päälle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi honey, toivon todella, että jostain tämäkin kirja kuoriutuisi! Muistan sun tykänneen Hautanummesta, tämä tulee siis olemaan todellista herkkua :D

      Poista
  4. Ensimmäinen Bauerin kirja josta tykkäsin. edelliset kirja eivät olleet mielestäni hyviä.

    VastaaPoista
  5. En yhtään ihmettele, että juuri tästä pidit. Minustakin parasta kirjailijalta!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥