maanantaina, syyskuuta 21, 2015

Tess Gerritsen; Salametsästäjä

Die Again  2014, suom. Ilkka Rekiaro ja Otava 2015, 335s.

"Missä hän on"" Sylvia kirkuu. "Missä on loput hänestä?"

Tess Gerritsen, ihmissuhdepainotteisia, raakoja, jollain tapaa slaughtermaisia jännäreitä kirjoittava tuottelias nainen on rinnallakulkenut koko blogitaipaleeni. Itse asiassa löysin hänet jo vuosia ennen kuin edes kuvittelin mitään julkisesti naputtelevani. Hänen uusimmainen on aina lukulistani ykkössijalla. Häneen luotan vailla huolen häivää; Gerritsen kyllä osaa viihdyttää. Säikytellä Maura Islesin ja Jane Rizzolin tutkimusten kautta.

Ja kyllä kyllä, Salametsästäjä edustaa silmäniskuilla terästettyä trilleriä alusta loppuun saakka. Preesensissä kerrottu menneisyys, jossa seitsemän turistia, yksi heistä miehensä kanssa Bostwanaan lomailemaan lähtenyt Millie, joutuvat yö toisensä jälkeen luopumaan ryhmänsä jäsenistä. Ruumiinosia löytyy, mielikuvituksen varaan jää, mitä kadonneille on tapahtunut. Epäilykset kasvavat, pakoon ei pääse, kauhu elää klaustrofobiassa. Sillä pientä "turvalliseksi" aidattua aluetta ympäröivät villieläimet. Kesyttämätön, uljas Afrikka. Pimeys, jonka alkuperää voi vain arvailla.

Bostwana-osiot ovat kirjassa ihan parasta. Mikset Tess keskittynyt pelottelemaan meitä vielä enemmän täydellisessä miljöössä tapahtuvalla uhri/saalis -asetelmalla? Yliluonnollistakin jäin kaipaamaan. Salametsästäjä on loistava teos, mutta liiankin normaali. Gerritsenille tyypillinen kauhulla leikittely on nyt jätetty minimiin.


"Kun astun huoneeseen, jossa on paljon väkeä, mietin vaistomaisesti, ketä minun pitäisi pelätä. Ketä varoa."
"Sitä kutsutaan tilannetajuksi. Se on fiksua."
"On se muutakin. Ihan kuin pystyisin tuntemaan pimeyden fyysisesti. En tiedä, tuleeko se ulkopuolelta vai onko se jo sisimmässäni."


Nykyhetkessä Bostonissa tuttu tuittupää, etsivä Jane kutsutaan hätiin, kun postinkantaja tekee hirvittävän löydön: alaston mies katossa roikkumassa ylösalaisin, suolistettuna, osittain omien lemmikkiensä syömänä. Hillitty kuolinsyytutkija Maura lipuu tietysti myös paikalle, ja pääsee tällä kertaa osallistumaan poliisien tutkintaan. Jäljet vievät, mutkitellen ja kiemurrellen aina Bostwanaan saakka.

Salametsästäjä ei missään nimessä edusta parasta Gerritseniä. Jääkylmä lienee edelleen naisen upein romaani. Muutenkin pidin enemmän sarjan alkupuolesta. Toisaalta viime aikoina on esiin putkahdellut niin paljon uusia, omaleimaisempia dekkarikirjailijoita, että genren rima nyt korkeammalla kuin koskaan.


"Kenelle muulle voisin puhua jäteastiasta löytyneistä sisälmyksistä? Eivät normaalit ihmiset puhu niistä."
"Toisin sanoen minä en ole normaali."
"Et kai sinä minuakaan normaalina pidä?" Jane naurahti. "Olemme molemmat sairaita ja kieroutuneita. Vain se selittää, miksi olemme tällä alalla. Ja miksi olemme hyvä tiimi."


5 kommenttia:

  1. Annika, mää arvasin tämän! Olen nyt nuuhkinut kirjaa, kosketellut sen värähdyksiä ja miten minusta on aina vain tuntunut, että ensimmäinen Tess, johon en tartu vielä, en ihan vielä...Jääkylmä oli paras ikinä!!! Ja koko alkupää, kuten toteat. Vertauksesi Slaughteriin on hyvä ja olen pitänyt näistä molemmista dekkaristeista, vaikkain Slaughteirn löysin parhaan ystäväni painostamana. Hän lukee kovempia kuin minä, mutta kyllä Slaughterilla on helmensä, kuten Gerritsenilläkin. Muutama kirja vielä ja sitten on dekkarin aika, mutta onko se vieläkään Tess...aika näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ymmärrän täysin väreilyt... Mutta ehdottomasti tämä kannattaa dekkarinälkään ahmaista, kirja on, Gerritsen-tyyliin nopealukuinen sekä taatusti koukuttava. Jotenkin vain pelottaa, että onko Rouva Kirjailjalta aiheet loppumassa? Tai sitten olen vain lukenut liikaa aivan huipputason jännäreitä :)

      <3

      Poista
  2. Gerritsen ja Slaughter ovat olleet olennainen osa lukijaelämääni! Viime aikoina en enää ole niin intohimolla tarttunut niihin, mutta edelleen kaipaan sitä, miten ne vievät mukanaan. Joo, olen kyllä samaa mieltä Leenan ja sinun kanssasi, että molempien naisten uran alkupään teokset olivat parhaita! :) Silti saatan tämänkin ahmaista jos nälkä iskee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa V, dekkarinälkään (ja uskaltaisinko sanoa, aivojen nollaukseen :) ) tämä on oiva makupala! Slaughter on muuttanut tyyliään enemmän actionin suuntaan, Gerritsen iän myötä minusta pehmentynyt. Molempia seurataan kyllä :)

      Poista
  3. Minä en kauheasti pitänyt tästä Gerritsenin uusimmasta teoksesta vaikka odotinkin sitä vaikka kuinka kauan. Mielestäni siinä ei ollut tarpeeksi jännitystä. Teksti oli kyllä ihan sujuvaa, mutta juoni jäi hieman laihaksi.

    Tosin Jääkylmä on minunkin mielestäni Tess Gerritsenin paras teos. Se sai ihoni kananlihalle kun luin sitä talven pimeydessä yksin kotona ;)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥