Pekka Hiltunen; Varo minua

WSOY 2015, 446s.

"Herrajumala."
"Äiti? ÄITI MÄ KUOLEN!"


Pekka Hiltusen Studio-sarjaan palaamisessa on jotain suloisen kotoista. Turvallista. Ei tarvitse jännittää etukäteen tuleeko pitämään, kantaako tarina, voi vain heittäytyä vahvan kerronnan vietäväksi. Jännittää, kun teos siihen aihetta antaa. Tavata taas suomalainen naiskaksikko, Lia ja Mari ystävineen, katsella heidän parissaan kaunista Lontoota kuin pinnan alta. Sillä kaikki on mahdollista niin kauan kun valta on Studiolla. Marilla.

Ihminen on houkka ja luulee saavutettujen asemiensa pysyvän, vaikka jokainen hetki vie häntä aina lähemmäs niistä luopumista, antautumista ajalle.

Mutta nyt vaara vallanvaihdokseen on suurempi kuin koskaan. Nyt kiinnostuu eräs itsepintaisen kova poliisi Liasta ja hänen kytköksistään Studioon, tarkoituksena kaivaa naisten touhu päivänvaloon vaikka väkisin. Tilannetta varten etukäteen koulutettu Lia joutuu ahdistaviin kuulusteluihin. Poliisi ei aio luovuttaa, vaan hengittää niskaan aina vain lähempänä... Kuten myös eräs toinen, vielä suurempi paha.

On aika tarttua toimeen. Ryhtyä kamppailuun itselle tärkeimpien asioiden puolesta, sillä sitähän Studio tekee; auttaa hädässä olevia laillisin tai laittomin keinoin.

Mitä syvemmin tuntee toisen ihmisen, sitä enemmän häntä voi hallita, Lia mietti joskus. Se on itsekästä. Ja samalla rakastamista.

Studiolle on ominaista löytää ihmisen pahin kipupiste, ja iskeä juuri sinne. Jokaisella on omansa. Myös piinaavalla poliisilla. Gerrishin jälkiä seuraamalla Marin tie vie pimeimpään - graffittien täyttämille slummikujille, jossa jengisodat riehuvat. Jossa teloitetuksi tuleminen on arkipäivää.

Ja juuri kun alat tuntea olosi liian turvalliseksi, lyö Hiltunen suuremman vaihteen silmään. Tapahtuu odottamaton käänne, joka saa sydämesi takomaan, kätesi hikoamaan, koska päähenkilöt ovat jo sympatiasi varastaneet ja heidän varalleen on luvassa ehkä pahempaa kuin koskaan...

Varo minua määritellään genreltään epäilemättä jännäreihin, mutta kirjassa on kaikki syvyydet, jota kaunokirjallisuudelta vaaditaan. Teos on niin tätä päivää, se ei ainoastaan viihdytä, se suorastaan pakottaa ajattelemaan. Upea romaani, viisas ja lämmin, luja ja pelottava. Uskon Studio-fanien tulevan uusimman myötä täysin tyydytetyiksi, mutta toivon koko sarjalle vielä suurempaa näkyvyyttä. Koska se on sen arvoinen!


Vastuksia, niitä Mari ei kaipaa yhtään enempää. Niin moni uskoo, että ihminen kasvaisi eniten vastuksista, mutta ei se ole totta. Enemmän ihminen kasvaa muiden tuesta, pohjasta joka pysyy. Vaarat ja vastoinkäymiset saavat ihmisen keskittymään olennaiseen, mutta jos niitä kohtaa usein, ne hivuttavat kenen tahansa hengen ohueksi.

***

Romaanista on postannut ainakin ystäväni Krista