Michael Katz Krefeld; Lahko

Sekten 2015, suom. Päivi Kivelä ja Like 2016, 346s.

En halua lykätä sitä enää pitemmälle.
Fiaskomme toistuu joka päivä uudestaan.
Meidän elämämme. Meidän maailmamme. Meidän valintamme.
Minun valintani.
Toivon rakennelma, tuhoon tuomittu.
Nyt ja ikuisesti.
Kadotuksen oma - minun tuomiostani.
Ei ole muuta ulospääsyä kuin liekkien tuoma vapautus.
Lopullinen päätös yhdelle projekteista,
joita ei olisi pitänyt koskaan aloittaakaan.


Jo tutuksi käynyt tanskalainen kirjailija, Michael Katz Krefeld marssitti Langenneet ja Kadonneet romaaneissaan lukijan sydämiin alkoholisoituneen (!!) expoliisin nimeltään Ravn. Tämä vaimonsa väkivaltaista kuolemaa sureva, lupsakan englanninbulldogin omistava herrasmies ei maallisilla koreile. Hän asuu laivarähjässä. Viettää päivänsä läheisessä Cafe Merisaukossa, paikan "erikoista", ruskeaa kultaa nauttien, ja siinä sivussa naapuripaatin Eduardon varsin vaihteleville naissuhteille naureskellen,

Mutta sitten Ravn saa yllättävän yhteydenoton raudanlujalta bisnesmieheltä. Ferdinand Mesmer on tottunut saamaan mitä haluaa. Hänellä on keinonsa houkutella nihkeän epäluuloisesti suhtautuva Ravn mukaan kadonneen poikansa tutkimuksiin. Poika, siis meidän tapauksessamme keski-ikäinen mies, on hävinnyt jo vuosia sitten.

Eikä hän ole mikään perinteinen mattimeikäläinen. Jacob Mesmer työskenteli vieläpä menestyksekkäästi isänsä omistamassa firmassa, mutta luopui tehtävästään suuremman kutsumuksen edessä; nyt Jacob johtaa epäilyttävän oloista lahkoa.

Ravnin tie käy Mesmerin jäljillä rankasti manipuloitujen ihmisten kohtaloihin. Mitä syvemmälle hän etenee, sitä pimeämmältä näyttää. Kuten freelancer etsivämme saa huomata, ei Jacobin lahkolla, kuten lahkoilla ylipäätään, ole mitään tekemistä aidon kristillisyyden kanssa.


Lahko edustaa jälleen taattua Krefeld-laatua. Juoni pitää sisällään kihelmöivää jännitystä, jopa raakuuksia, kuitenkin lempeällä huumorilla sävytettynä. Aivan Adler-Olsenin veroista sanallista hupailua ei luvassa ole, mutta hyvän mielen näinkin rankka teos onnistuu jättämään.

Lopetan jaaritteluni tältä erää tähän, ja toivotan itse kullekin lukijalleni mitä parhainta pääsiäistä! 


Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.

PSALMIEN KIRJA

***

Romaanista on blogannut ainakin Iloinen apina.