 |
| Uglen 2015, suom. Päivi Kivelä ja Otava 2017, 398s. |
Varjo seinällä.
Painajainen, joka oli saanut hänet kadottamaan hetkeksi otteensa todellisuudesta.
Minä luulen, että sinun työsi tekee sinut sairaaksi.
Tämä pahuus.
Tämä pimeys.
Tämän epätodellisen sumun keskellä, jossa nyt toistaiseksi elän, on yritettävä löytää tarttumapintaa. Tehtävä jotain konkreettista, saatava kiinni elämän riekaleista. Niinpä päätän lähteä siitä mikä on helpointa. Tai helpointa ja helpointa, mutta kuitenkin minua. Päätän blogata uudesta Samuel Bjørkin kirjasta.
Minä matkustan yksin antoi ensi makua siitä, mitä jatkossa voidaan odottaa Norjasta. Kirjailijanimen takaa löytyy luotimaisesti tarinaa kuljettava lahjakkuus, mies joka lisää kierroksia sivu sivulta vieden lukijalta totaalisesti niin ajan, kuin paikankin tajun.
Ja rankkaa kyytiä on luvassa. Alaston teinitytön ruumis rituaalinomaisesti aseteltuna. Ympärillään linnunsulkia ja kynttilöitä. Camilla. Yölintu.
Mies koristelee tytön.
Hän oli yrittänyt työntää sen pois, mutta nyt se kuitenkin tuli hiipien.
Mies koristelee tytön. Vaalea peruukki. Kukka suussa. Mies tekee tytöstä kauniin. Valmiin. Camillasta. Hän on alasti. Neitsyt. Mies aikoo käyttää häntä johonkin. Tässä on jotain mitä me emme näe.
Tapaus napsahtaa tietysti aiemmista osista tutuille rikostutkijoille; Holger Munchille ja Mia Krügerille. Munchilla palaa hirvittävän tutkinnan myötä sellainen määrä tupakkaa, että lukijankin keuhkoja alkaa pakottaa. Siskonsa kuoleman myötä myös elämänhalunsa menettänyt Mia puolestaan vetää viinaa ja pillereitä. Semmoinen kaksikko. Pelottavan inhimillisiä, ja ongelmineen kohtitulevia persoonia.
Eihän hän kuitenkaan ollut kunnolla ihminenkään, yhtä hyvin voisi helittää otteensa.
Kun ryhmän sympaattinen it-nero Cabriel saa epämääräiseltä, netin pimeimmillä alueilla seikkailevalta tuttavaltaan videon, menee koko tutkintaryhmä sekaisin. Voiko tuommoinen olla tottakaan? Millainen mielipuoli heillä oikein on vastassaan?
Kyllä. Yölintu toimii niin mainiosti, että voisin jo tässä vaiheessa povat Samuel Bjørkista yhtä dekkarimaailman kirkkaimmista tähdistä.
"Minä olen pöllö."
***
Kirjasta on blogannut ainakin Ulla.
Luin tämän ruotsiksi kun en jaksanut odottaa suomennosta. Tykkäsin, tarina oli poikkeuksellisen vetävä. Välillä kylläkin ärsyynnyin pääpariin, jossain kohtaa aloin laskea montako kertaa aukeaman aikana Holger Munch "tände cigarett" tai "tog en bloss". Tuntui että rikoksen ratkaisu jäi taka-alalle kun tupakointi, viina ja pillerit saivat valtavan paljon tilaa.
VastaaPoistaToivotan sinulle jaksamista näinä raskaina päivinä! Tähti on sammunut mutta tähden valo loistaa vielä kauan, kauan.
Henna, kiitos kauniista sanoistasi <3 Ne merkitsevät, todella tämän ikävän keskellä!
PoistaYmmärrän pointtisi, olihan tämä aika "epäterveellinen" kirja päähenkilöiden elämäntapojen osalta... Itse en niin asiaan huomiota kiinnittänyt, nautin hurjasta juonenkuljetuksesta. Hyvä Bjork!
Hain kirjan tänään kirjastosta, sieltä tuli kaikkea hyvää lukemista, mutta minun on todella vaikea keskittyä lukemiseen. Ajattelin aina ennen, että jokohan Krista on lukenut tämän ja jos ei ollut, niin aina oli iloinen viesti odottamassa, kiitos lukuvinkistä.
VastaaPoistaTänään poimin Kristan blogista lukuvinkin: Marko Annalan Värityskirjan. Krista bloggasi Annalan mielenterveysongelmista ja avoimesti omasta masennuksestaan, koki yhteyden kirjailijaan. Haluan lukea kirjan Kristan muistolle ja muistella häntä. Ihanaa ihmistä.
Mai, voi että, jaan niin tunteesi... Monta kertaa olen ollut jo laittamassa Kristalle viestiä jostakin kirjasta ennen kuin muistan ettei häntä enää ole. Tämä on hirvittävän rankka kevät! Itse en jotenkin uskalla nyt lukea muita kuin dekkareita. Ne poikkeavat niin rajusti omasta arjesta, että saan aivot mukavasti nollattua. Tuota Värityskirjaa Krista minullekin suositteli, ja ehdottomasti luen kun on sen aika... Vielä en pysty.
PoistaAnnika, tämä oli ensimmäinen Bjørkini ja ikävä sanoa, mutta en syttynyt. Odotin tältä ehkä liikaa. Voisin listata, mikä tökki, mutta annan nyt olla ja taidan ottaa pinosta yllätys, yllätys, seuraavan dekkarin. Viikonloppuna dekkareita, sillä viikot menevät keväällä usein puutarha- ja ruokakirjojen parissa. Ne kuva-asiat niissä...tunteja.
VastaaPoista♥♥♥
Leena, eihän se mitään, kaikki ei ole kaikille ja hyvä näin. :) Dekkarilinja on minulle nyt se, millä saan aivoni nollattua ja pääsen päivä kerrallaan eteenpäin. Kuten Maille kommentoin, en nyt jaksa oikein muuta. Kiitos kun olet!
Poista♥♥♥