Sami Parkkinen; Self help

Miten kehittää itse itseään, se on ajan henki. Miten kääriä rahat siitä, että joku kehittää itse itseään - se on ajan sielu.

Sami Parkkisen romaani Self help iskee täysillä ja saa haukkomaan henkeä. Keskitetty kamaridraama kuvaa tätä aikaa hätkähdyttävän tarkkanäköisesti ja tekee levottomaksi tulevaisuuden suhteen. Onko meillä sitä?

Romaanin henkilöt ovat pudonneet kuiluun, joka jää yksilöllisen riippumattomuuden tavoittelun ja ihmisyyteen kuuluvan riippuvuuden väliin. Turvaverkkona heillä on internet. Yksinäiset ja hylätyt hakevat epätoivoisesti yhteyttä itseensä ja toisiinsa, ja voitot käärii aina joku guru, olkoon sitten kysymyksessä pelimiesten naisteniskemiskonsultti tai itsehoitovastaanottoa puhelimessa pitävä lääkäri.

Kun romaanin kaksi pariskuntaa päätyvät saman katon alle, meno on julmaa. Lääkäri Yki on häikäilemättömästi valmis mihin tahansa saadakseen rahoituksen itsehoitoon perustuvalle liikeidealleen. Vanhempiensa avioerosta kärsivä 19-vuotias Rosa hakeutuu virtuaaliyhteisöön, joka julkaisee netissä kuvia rituaali-itsemurhista.

Self help -näytelmä sai ensi-iltansa Kuopion kaupunginteatterissa tammikuussa 2009. Romaani syventää samaa tematiikkaa.

***


Sami Parkkisen teksti on todellakin pikkutarkan julmaa ja tiiviin psykologista tykitystä. Ihmisen hyvyydestä ei tässä paljoa tuuletella, päinvastoin. Yki on selkeä esimerkki -jälleen kerran- perusnarsistista, joka pyrkii hyötymään mahdollisimman tarkasti läheisimmistäänkin ihmisistä, tarkoituksena rakentaa omaa egoaan. Kirjan naiset elävät pienissä kuvioissa pitkälti omien pelkojensa vankeina. Hannun passiivinen itseinhon värittämä henkilökuva kuulostaa hyvin todenmukaiselta tosielämään verrattuna. Teoksen Rosa tuntuu olevan yksinäisyydessään pahimmassa jamassa, mutta myös parhaiten perillä tästä elämästä.

Että sellainen soppa. Teos herätti näinkin lyhyeksi kirjaksi paljon ajatuksia. Näinkö vajavaisia me olemme? Näinkö lapsellisesti aikuisetkin ajattelevat? Paljonko annamme painoa muiden mielipiteille omasta itsestämme?

Kirja on painavaa tekstiä tästä ajasta ja siinä rimpuilevista ihmisistä. Minä pidin!