Kluun; Vaimo kävi lääkärissä

Carmen ja Stijn ovat nuori, menestyvä ja trenditietoinen amsterdamilaispariskunta, jolla on viihtyisä koti, suloinen tytär ja molemmilla oma yritys. Elämä kääntyy päälaelleen, kun Carmenilla todetaan aggressiivinen rintasyöpä. Sairaudesta alkaa syöksykierre, joka vie Carmenin raskaisiin syöpähoitoihin ja Stijnin vaimonsa rinnalta Amsterdamin yöelämään. Vaikka Stijn tekee parhaansa ollakseen Carmenin tukena, hän ei pysty sisimmässään hyväksymään sitä, että kauniista vaimosta tulee kalju ja yksirintainen. Hän pakenee hedonistisiin yökerhoihin alkoholin, ekstaasin ja toisten naisten pariin, kunnes tilanne riistäytyy täysin käsistä.

Vaimo kävi lääkärissä on lämmöllä ja huumorilla kirjoitettu kertomus rakkaudesta syövän aikaan, pettämisestä ja anteeksiannosta, vakavasta sairaudesta ja valopilkuista keskellä kärsimystä. Tätä romaania on mahdoton lukea kuivin silmin. Vaikka romaani on fiktiivinen, se pohjautuu vankasti kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin. Kluunin (s. 1964) oma vaimo menehtyi syöpään 36-vuotiaana. Sen jälkeen Kluun muutti 3-vuotiaan tyttärensä kanssa Australiaan ja kirjoitti esikoisromaaninsa.

***

Olipas ristiriitaisia tunteita herättävä kirja! Toisaalta teos on äärettömän surullinen, toisaalta itseironisella tavalla hauska. Romaani pistää miettimään sitä, miten helppoa oma arki lopultakin on, ja miten pieniä sen ns. suuret surut.

Tarina etenee minä-kertojana Stijn, jonka elämä kääntyy hirvittävällä tavalla päälaelleen vaimon syöpään sairastumisen myötä. Myös Stjin on ristiriitainen tyyppi, toisaalta hän on ärsyttävä itserakas paskiainen, joka on aina pettänyt vaimoaan, mutta vaimon sairastumisen jälkeen alkaa suorastaan rällästämään baareissa ja naisissa. Yyyh. Toisaalta tätä niljaketta kohtaan ei voi olla tuntematta myötätuntoa, koska hän tuntuu kaikesta huolimatta rakastavan vaimoaan syvästi ja tulee pysymään Carmenin rinnalla taudin hurjia muotoja ottavissa käänteissä aina loppuun saakka. Tarinassa taka-alalle jää pariskunnan pikkuinen Luna, joka joutuu sivusta seuraamaan äidin kärsimyksiä ja jopa kuolemaa.

Mitä tästä vielä voisi sanoa. Ravisuttava teos, jonka lopussa minäkin itkin.