Leskeksi jäänyttä Frida Norrbytä pidetään vanhuudenhöperönä. Öisin hänen nähdään kaivavan gotlantilaisen Roma-kylän maaperää kartta kädessä.Joku ottaa kuitenkin Fridan etsinnät tosissaan, sillä hänen laatikkonsa pengotaan ja verannan ovi jätetään raolleen. Miksi joku haluaisi estää häntä löytämästä historiallisesti merkittävää piispa Unnin pyhää hautaa? Eräänä yönä Fridan talo poltetaan maan tasalle, ja tämän uskotaan kuolleen palossa. Kun paikallinen terveydenhoitaja Ingrid löydetään kuolleena, rikoskomisario Maria Wern hälytetään kesken kesäisen akvarellimaalauskurssin murhatutkimuksiin. Tapausten välillä tuntuisi olevan yhteys, sillä Ingrid oli viimeinen, joka näki Fridan elossa. Wern huomaa pian, että kaikki jäljet johtavat Roomaan.
***
Kirjavinkeissä tätä Janssonin uusinta luonnehdittiin kodikkaan oloiseksi jännäriksi. Samaa mieltä. Janssonin kirjoitustyyli on lempeää ja henkilöhahmojen kuvailu aivan loistavaa. Henkilöiden pään sisään on helppo astua lyhyidenkin tekstijaksojen avulla. Huumori kannattelee juonta lämpimään sävyyn, kuitenkaan itse jännitystä unohtamatta.
Tämän teoksen parasta antia olikin mielestäni vanhusten aseman kuvailu. Terveydenhuolto sai myös omat moitteensa - syystäkin. Kirjan ehdottomaksi sankariksi nousi, mukavaksi vaihteeksi, kadehdittavalla rohkeudella varustettu mummu. Teos sai minut miettimään omaa tulevaa vanhuutta. Ihanaa olisi, jos siinäkin elämänvaiheessa pystyisi asioihin suhtautumaan Fridan kärsivällisyydellä ja elämänmyönteisyydellä.
Sanottakoon vielä, että Janssonin kirjat herättävät ajatuksia, mutta ovat silti keveytensä puolesta loistavaa kesälukemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥