Kaikki mikä tässä kertomuksessa on epätodennäköistä on totta.
Kaikki mikä on todennäköistä on keksittyä.
On kalsean hyinen talvi ja komisario Ewert Grensillä on vino pino keskeneräisiä tapauksia pöydällään. Lisäksi hänen vaimonsa Anni on vakavasti sairas. Kaikki tämä on kuitenkin jätettävä odottamaan, kun Sankt Göranin sairaalan kellarikäytävästä löytyy naisen silvottu ruumis. Ja samanaikaisesti, kuin kirottuna, poliisiaseman ovelle ilmestyy kuin tyhjästä neljäkymmentäkolme huumattua vieraskielistä lasta.
Poliisilla on ratkaistavanaan kaksi perin outoa tapausta. Tutkinnan edetessä Grens ja hänen kollegansa huomaavat seuraavansa rikollista sananmukaisesti maan alle: Tukholman tunnelisokkeloissa eletään elämää, jollaista he eivät ole osanneet tai edes halunneet kuvitella.
Mitä me pelkäämme kun käännämme katseemme? Ja jos viranomaiset ja yhteiskunta sulkevat silmänsä, eikä kukaan etsi tai välitä, kenen on vastuu? Roslundin ja Hellströmin uutuus vie mukaansa kuin tumma virta: se kuohuu yhteiskunnallista uskottavuutta, ja armoton pohjavire pitää otteessaan.
***
Periaatteessa kiintoisa ja aiheensa puolesta tarpeellinen teos. Mutta. En ole kirjailijoiden muihin romaaneihin tutustunut, ja voi olla, etten tutustukaan. Kerronta ei oikein vakuuttanut. Henkilöhahmot ja teksti jäivät jollain tapaa valjuiksi. Siitä on jo muutama päivä kun kirjan sain luettua, ja jo nyt olen unohtanut miltei kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥