sunnuntaina, kesäkuuta 12, 2011

Douglas Preston, Lincoln Child; Ihmeiden kabinetti



Pilvenpiirtäjän rakennustyömaalla Manhattanilla tehdään säpsähdyttävä löytö. Työmaan alla sijaitsevassa kellarissa lepää 36 ihmisen silvotut jäännökset. Pikainen tutkimus paljastaa jokaisen uhrin selkärangassa samanlaiset leikkuujäljet.

Paikallisen poliisin mielestä yli sata vuotta sitten sattuneet surmatyöt kuuluisivat pikemminkin historiantutkijoille kuin lainvalvojille. FBI:n erikoisagentti Pendergast on kuitenkin eri mieltä. Hän rekrytoi puoliväkisin mukaan tutkimuksiinsa New Yorkin luonnontieteellisessä museossa työskentelevän paleontologi Nora Kellyn ja tämän yliuteliaan reportterisulhasen William Smithbackin.


Kun Central Parkissa tapahtuu uusi murha, jonka tekotapa muistuttaa yli sadan vuoden takaisia surmia, agentti Pendergast ei vaikuta lainkaan yllättyneeltä. Mitä Pendergast oikein salaa poliisilta ja kollegoiltaan?

Pyörryttävä sukellus Manhattanin muinaiseen alamaailman johdattaa Pendergastin kumppaneineen Harlemissa sijaitsevaan ränsistyneeseen herraskartanoon, joka on hylätty mutta kaikkea muuta kuin tyhjä. Astuessaan sisään tuttuun taloon agentti Pendergast tietää kohdanneensa pitkän uransa aikaisista vihollisista kauheimman.

***

Tulin siis lukeneeksi itselleni tyypilliseen tapaan sarjan tähän asti suomennetut kaksi kirjaa nurinkurisessa järjestyksessä. Molemmissa oli kuitenkin täysin itsenäinen juoni ja eri henkilöt Pendergastia lukuunottamatta, joten eipä tämä "moka" lukukokemusta mitenkään haitannut. 


Tuolla aiemmin Kuoleman asetelma -teosta kommentoidessani totesin, että Ihmeiden kabinetti oli näistä kahdesta parempi. Tässä teoksessa tapahtumien tempo oli rauhallisempi, ja pääpaino mystisissä historiallisissa tapahtumissa. Viehättävän salaperäinen Pendergast hurmasi jälleen lukijan (ainakin minut) mutta osoitti tässä tarinassa enemmän tunteitaan kuin Kuoleman astelmassa. Viimeksi mainitussa agentista sai turhankin robottimaisen kuvan. Kertakaikkiaan mielenkiintoisen henkilöhahmon ovat kirjailijat onnistuneet luomaan, ja se lisää takuulla sarjan menestystä.


Tällä kertaa tarina sijoittui maissipeltojen sijasta kaupunkimaisemiin, salaperäisiin tunneleihin ja vanhaan ränsistyneeseen kartanoon. Erittäin pelottavaan sellaiseen! Kirjassa tunnelmaa kasvatettiin pikku hiljaa ja jännitys tiheni mitä edemmälle päästiin. Mielestäni tällaiset menneisyys/nykyhetki -juonet toimivat aina, niin myös tässä kirjassa.


Laadukas kesäjännäri jota voin lämmöllä kaikille suositella!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi! ♥