Vettä elefanteille on lämminhenkinen romaani ystävyydestä, vanhuudesta ja kiehtovista ihmiskohtaloista.
Yhdeksänkymmenvuotias Jacob Jankowski inhoaa omaa raihnaisuuttaan ja elämäänsä vanhainkodissa. Päivät kuluvat samanlaisina, kunnes lähistölle saapuu kiertävä sirkus. Muistot valtaavat elävinä Jacobin mielen.
Jacob on 23-vuotias eläinlääketieteen opiskelija, kun hänen vanhempansa kuolevat auto-onnettomuudessa. 1930-luvun Yhdysvalloissa on suuri lama, ja Jacobin täytyy itse alkaa tienata elantonsa. Sattumalta hän päätyy junaan, joka kuuluu kiertävälle sirkusseurueelle. Tästä alkaa Jacobin uusi elämä, johon kuuluu loistetta ja tuskaa, rakkautta ja intohimoa. Sirkus on lumoava, mutta sisäisen hierarkiansa vuoksi myös armoton paikka, johon ei ole helppo sopeutua. Pikkuhiljaa Jacob kuitenkin kotiutuu. Hän tutustuu sirkuksen kauniiseen tähtiesiintyjään Marlenaan ja tämän aviomieheen, äkkipikaiseen eläintenkesyttäjään Augustiin.
Kun Jacob alkaa avustaa pariskuntaa oikukkaan Rosie-norsun kouluttamisessa, kolmikon välille muodostuu mutkikas tunteiden verkko.
(Vettä elefanteille elokuvateattereissa huhtikuussa 2011.
Pääosissa Reese Witherspoon ja Robert Pattinson.)
***
Ihana, ihana kirja! Tästä voisi sanoa olevansa liekeissä!
Olin aivan lumoutunut teoksesta ensisivuilta asti, ja tarina piti tiiviisti otteessaan loppuun saakka. Luen sen verran paljon kirjoja, että nykyään harvemmin teksti niin napakasti iskee, että tarina tulisi uniinkin. Vettä elefanteille - romaanin kanssa kävi näin. Teos jätti aidosti hyvän mielen. Se esitteli lukijalle yltäkylläisen värikkään, loisteliaan 30-luvun sirkusmaailman. Sirkus toi laman kourissa kamppailevien amerikkalaisten elämään kaivattua luksusta. Toisaalta luokkaerot olivat huomattavat ja ero artistien ja työläisten kesken surullisen suuret. Teos näytti siis myös sirkuselon pimeät puolet asioita kuitenkaan synkistelemättä.
Joissan kirjoissa on se vika, ettei päähenkilöistä syystä tai toisesta pidä. Tämän kanssa ei sitä ongelmaa ollut, sekä Jacob että Marlene olivat omilla tavoillaan ihastuttavia henkilöitä, kuten muutamat muut sirkuksen työntekijät. Minusta hauskin ja sympaattisin henkilö oli kuitenkin Rosie-norsu. Uskomatonta, miten viisaita eläimiä elefantit ovatkaan!
Teoksen elokuvaversiota en ole nähnyt, mutta tilanne korjataan, kun leffa ilmestyy dvd:lle elokuussa. Sitä jään odottelemaan, kuten myös uusia teoksia kirjailijalta, jonka tyyliin ei voi olla rakastumatta.
Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥