Linn Ullmann; Aarteemme kallis

Det dyrebare 2011, suom. Tarja Teva ja WSOY 2012, 359s.

Siriä katsoessaan Mille ajatteli: Siri alkaa tulla vanhaksi. Hän on yli neljänkymmenen. Hänen selässään on jotain vikaa, hän on vino ja hänellä on usein kipuja ja hänelle puhuessaan täytyy melkein kallistua vähän itsekin. Minä olen nuori. Huuleni ovat nuoret. Ihoni on nuori. Käteni ovat nuoret. Kukaan ei näe niitä kaikkia sisälläni katkenneita luita. Siriä käy sääli. Hän on vino, hänellä on koko ajan kipuja, ja kun hän oli lapsi, hänen pikkuveljensä hukkui metsälampeen hänen vain katsellessaan vierestä.

Sirillä on kiire. Hänellä on työnsä ravintolassa ja vastuu perheen elättäjänä. Sirin mies Jon kirjoittaa trilogiaa, mutta kolmas osa ei ota syntyäkseen. Mies hakee lykkäystä lykkäyksen perään ja kaikki vastuu jää Sirille. Sirillä on kiire, mutta Jonilla ei, ja niinpä Jonin aika menee suhteesta toiseen hyppiessä. Perheeseen tullut lastenhoitaja Mille saa osansa Jonin huomiosta. Kaunis, kuukasvoinen Mille, joka on hivenen raskas, raukea, miesten perään. Siri raivostuu hänelle tuon tuostakin, mutta hyvittää myöhemmin kaiken. Millen palkkaaminen oli selkeä virhe, mutta nyt on jo myöhäistä katua. - Hänen nimensä on Mille, Siri oli sanonut. - Hänen lempinimensä on Sweet Pea.
- Sweet mikä?
- Sweet pea.
Tarvitsevathan lapset, mustatukkainen Alma ja nuorempi Liv peräänkatsojan itselleen. Ettei historia pääsisi toistamaan itseään. Sirin pikkuveli nimittäin hukkui, hänen vahtimisen herpaantuessa... Ja tästä alkoi perheen tragedia, puhumattomuuden kierre, joka ulottaa mustat lonkeronsa sukupolvelta toiseen. Vai voiko kierteen katkaista?

Sirin äiti Jenny ei koskaan päässyt lapsensa kuoleman yli. Ei sisimpää kalvavan syyllisyyden, ei katkeruuden sitä eloonjäänyttä lasta kohtaan. Hän valitsi kylmyyden, joka oli astunut Jennyyn oikeastaan jo aikaisemmin. Hän valitsi jättiläisnaisen, Irman huoltajakseen ja tuntee sympatioita vain toista lapsenlastaan kohtaan. Almaa, joka oireilee myös, rajusti.

Tunnollisena (vaiko syyllisyyden tuntoisena) Siri järjestää Jennyllä syntympäiväjuhlat, joissa Mille katoaa. Myöhemmin hänet löydetään, vuosien päästä, maahan haudattuna. Myös Millellä on salaisuutensa mutta kuka ne kaivoi esiin? Vai oliko murha vain raiskauksen johdannainen?

Ajattele millaista olisi jos olisimme vain me kaksi, sinä ja minä. Jos olisi sanonut jotain, Siri olisi kenties sanonut: Tämä on se kylmä laulu. Pahinta on, etten pysty kertomaan kuinka paljon se sattuu. Sinä sovit asioita toisen kanssa ja iloitset siitä ja valehtelet minulle ja häivyt jonnekin koiran kanssa, täytyy käydä ostamassa maitoa, täytyy käydä ostamassa leipää. Kukaan ei kuitenkaan pakota sinua jäämään luokseni, ja tiedän että minun pitäisi lähteä nyt pois, sillä en kestä tätä, en kestä olla vain yksi vartalo toisten vartaloiden joukossa.

Linn Ullmann, Ingmar Bergmanin ja Liv Ullmannin tytär, on minulle tuttu kirjailija vain yhden teoksen perusteella. Ihastuin kyllä Ullmannin kerrontaan, mutta jostain syystä en ole tullut lukeneeksi häneltä muuta. Ennen tätä syksyä. Aarteemme kallis ei ole kansilehdeltään helppo. Tarina ei ole helppo. Se vie lukijan matkalle päähenkilöiden mieliin, jotka pyörittävät menneisyyttä spiraalina. On lähes piinallista lukea, miten henkilöt kerta kerran perään kiertävät toisensa. Menevät ohi. Olisi tehnyt mieli ravistella jokaista ja kiljua että puhukaa! Teillä on rakkautta, näyttäkää sitä! Eläkää Se! Mutta sama kaava voi toistua myös lukijan omassa arjessa. Ainakin meillä, ainakin jos siihen ei kiinnitä huomiota. Sellaisia kiertelijöitä me olemme.

Ullmannin kieli on kiehtovaa, taianomaista, kaunista. Hän käyttää tehokeinona toistoa ja se toimii. Kirjaa on markkinoitu jännärinä, mutta sitä se mielestäni ei ole. Se on syväluotaava psykologinen romaani, joka vie lukijan mennessään. Lukuelämys oli niin vahva, etten ole edes varma, pidinkö varsinaisesti tarinasta. Ainakin se onnistui minut lumoamaan. Teoksen parasta antia oli Sirin ja Jonin avioliittokuvaus.

- Ajattelen sinua aamulla aamupäivällä iltapäivällä illalla ja yöllä mutta en voi olla kanssasi muuten kuin ajatuksissani sillä niin tiedät kyllä. Sillä.
Siri istui aivan kiinni Joniin ja kuiskasi:
-Mitä tämä sillä tarkoittaa? Mitä sen jälkeen tulee? Sillä mitä niin?