Chimamanda Ngozi Adichie; Puolikas keltaista aurinkoa

Mestarillisen tarinankertojan läpimurtoteos, väkevä rakkaustarina ja lukuromaani, joka tuo Afrikan värit, unelmat ja tragediat iholle asti

1960-luvun Nigeriassa eletään sodan kynnyksellä. Vallankumouksellinen professori Odenigbo on palkannut palvelijakseen nuoren maalaispojan Ugwun. Professorin kuvankaunis rakastajatar Olanna totuttelee uuteen elämäänsä pölyisessä yliopistokaupungissa. Englantilainen idealisti Richard, joka ihonväristään huolimatta tuntee itsensä afrikkalaiseksi, on rakastunut Olannan arvoitukselliseen kaksoissisareen.

Kun Biafran sota puhkeaa, Ugwu, Olanna ja Richard pakenevat henkensä edestä. Heidän ystävyytensä ja uskollisuutensa punnitaan kipeästi, ja sodan keskellä rakkaus mutkistaa asioita entisestään.

”Adichien proosa pursuaa elämää. Se kurottaa syvälle ja puhuu sotien repimälle ajallemme historian kautta, elävien pienten yksityiskohtien avulla.” – The New York Times Book Review

”Rikas ja lyyrinen – aiheuttaa juovuttavaa riippuvuutta ensimmäiseltä sivulta alkaen.” – The Ave

***

Tämä on kirja, joka minulla roikkunut lukulistalla jo iät ja ajat. Viimein sain teoksen aloitettua ja melko pian myös lopetettua (sen verran tiukasti tarina imuunsa nykäisi). Tämä on myös kirja, jonka "kaikki" ovat jo lukeneet ja josta on kirjoitettu useimmissa blogeissa. Helteen ja hormonien takia aivotyöskentelyni on tänä päivänä aivan olematonta, joten mitään uutta ei tarinasta liene irtoavan.

Lyhyesti; en ole kovin fanaattinen Afrikka-ihminen, mutta Puolikas keltaista aurinkoa oli niin taidokkaasti kirjoitettu, että pian aloittamisen jälkeen tarina alkoi kuljettaa omalla painollaan. Plussaa antaisin siitä, ettei tässä romaanissa ollut kovin paljoa päähenkilöitä. Jotkut vastaavat tiiliskivimäiset lukuromaanit vilisevät niitä liiaksi ja sellainen tökkii. Kirjassa oli niin paljon sivuja, että muutamaan päähenkilöön ehti ensin rauhassa tutustumaan ja tykästymään, ennen kuin varsinainen tapahtumasarja, sota, pyörähti käyntiin. Vaikka sota saikin suuren osan tarinassa, painopiste pysyi kuitenkin ihmisissä, heidän välillä monimutkaisissakin suhteissaan ja ehkä juuri sen takia teos tekikin minuun niin suuren vaikutuksen.

Tätä kirjaa ei lukija tule ihan heti unohtamaan. Jos joku ei vielä ole ehtinyt tutustumaan, niin sanomattakin lienee selvä, että suosittelen.