Hanna Tuuri; Orapihlajapiiri

Mitä tapahtuu, kun keski-ikäinen nainen tekee totaalisen irtioton ja muuttaa Irlantiin?
 
Elämälleen uutta suuntaa etsivä Kirsi saa tutun kautta kuulla irlantilaisesta knocnamurran yhteisöstä. Turvalliset ympyrät jäävät taakse, kun Kirsi hyväksytään tyttärensä Annin kanssa yhteisön jäseniksi ja he muuttavat asumaan Tammen taloon.

Kehitysvammaisista asukkaistaan huolehtivassa yhteisössä Kirsin on heti tartuttava toimeen. Työn kautta hän tutustuu paitsi muihin knocknamurralaisiin myös sympaattiseen Antoniin.

Murrosikäiselle Annille muutto Kuopiosta ja ero parhaasta ystävästä ei ole helppoa. Anni protestoi aluksi, mutta pian koulu ja uudet ystävät tempaavat hänet mukaansa. Sopeutuuko Anni lopulta uuteen elämään nopeammin kuin Kirsi, joka eniten muutosta kaipasi?

Irlannissa asuva Hanna Tuuri (s. 1970) on tullut tutuksi lukijat valloittaneista Irlanti-aiheisista kirjoistaan
Irlantilainen aamiainen – Kertomuksia vihreältä saarelta (2009) ja Vihreän saaren puutarhoissa (2010). Orapihlajapiiri on hänen ensimmäinen romaaninsa.

***

Ilmeisestikään vanha koira ei opi uusia temppuja. Olen yrittänyt keskittyä kaunokirjallisuuteen dekkarien sijaan, tuloksena muutama keskenjäänyt romaani, joita monissa tahoissa kehuttu niin sympaattisiksi, että aloin jo epäillä olevani jotenkin tunnevammainen lukemisen keskeytyksen takia. Toki kaunopuolelta on löytynyt myös ehdottomia helmiä, mutta ne on täytynyt hakemalla hakea.

Tämä teos on saanut paljon positiivista julkisuutta, ja koska sen tapahtumapaikkana on aina niin viehkeä Irlanti, päätin lukea romaanin loppuun vaikka väkisin. Alkuun kirja vaikuttikin mielenkiintoiselta, mutta lyhyestä sivumäärästä huolimatta väsähdin teokseen liian pian. Se alkoi tuntumaan upeasta miljööstä huolimatta jotenkin hötöseltä, vaikkei tekstistä idyliä ja sanomaa(kaan) puuttunut. No, pistetään raskauden piikkiin se, että minulle kirjan lukeminen oli pakkopullaa.

Kirjasta tuli kuitenkin etäisesti mieleen Lisa Careyn Merenneitojen laulu, joka sijoittuu myös Irlantiin ja kertoo niin intohimoisesta rakkaudesta, kuin äitien ja tyttärien välisistä suhteistakin. Careyn kirjan olen lukenut pariin otteeseen ja se on mielestäni yksi parhaimmista love storyistä ikinä. Valitettavasti kirjailijalta ei ole suomennettu muita teoksia.