Juha Vuorinen; Vaippaihottuma

Legendaarisen Juoppohullun päiväkirjan neljäs osa, Vaippaihottuma, jatkaa siitä, mihin Raskausarpia jäi. Entinen tapajuoppo ja häntäheikki pikku-Juha huomaa joutuneensa kolmanneksi pyöräksi parisuhteessaan, kun pieni tyttövauva rääkyy ja kakkii itsensä keskelle Kallion karjun huuruista elämää.

Menneidenpäivien pyhä kolminaisuus - naiset, sekopäinen rellestys ja raaka viina - tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta kasvavien vaippavuorien varjostaman puhtoisenisän roolin rinnalla. Ja tietysti tuttu ryyppyremmi pyörii jaloissa sekoittamassa pakkaa entisestään. Juha alkaa höperehtiä absolutistia ja saa huomata, että pitkän kuivan kauden jälkeen darraa mitataan Richterin asteikolla.

***

No niin. Juha Vuorista en ole aikaisemmin tullut lukeneeksi, vaikka omani kaltaisella huumorilla siunattu ystävä on sarjaa suositellutkin. Ryyppäys ja rellestys ei aiheina niin hurjan mielenkiintoisia ole että niistä kirjoja jaksaisi lukea. Aiheensa puolesta Vaippaihottuma sai minut kuitenkin tähän teokseen vähän nikotellen tarttumaan, ja eipä aikaakaan kun huomasin tarinan tarjoavan sellaisia naurukohtauksia, että oksat pois. Kaiken raskaushössötyksen keskellä nauru onkin vähemmälle jäänyt, joten minähän suorastaan hullaannuin romaaniin. 


Kirjan päähenkilö Juha oli sympaattisen raivostuttava tuttavuus vähintäänkin omalaatuisine ystävineen. Menoa ei haitannut se, etten sarjan aikaisempia osia ollut lukenut, joskin sarjan kolmas osa, Raskausarpia olisi ehdottomasti kannattanut bongata ennen tätä sarjan viimeisintä kirjaa. Menee lukulistalle, minulle tyypilliseen tapaan nurinkurisessa järjestyksessä. 


Hirmuisesti korkealentoisia ajatuksia kirja ei tarjonnut, mutta toisaalta olihan tämä melkoinen huumoripläjäys ja lukuelämys. Pakkosuosittelisin ainakin kaikille isiksi tuleville...