Tuoksuista, tunnelmista, ideoista, kauniista kodeista ja elämästä vanhassa rintamamiestalossa - siitä on tämän talven satukirja tehty.
Ovi on jo raollaan - sujauta siis villasukat jalkaan ja astu sisään! Minä odotan jo malttamattomana näyttääkseni sinulle kaiken, mitä olen talven aikana puuhannut.
Näin kutsuu meitä Ilona Pietilä, Valkoisen Puutalokodin emäntä, teoksen taiteilija ja avarasydäminen askartelija. Pääsemme kurkistamaan miltä valkoinen rintamamiestalo näyttää niin sisältä kuin ulkoa. Voin vakuuttaa teitä: lumoavalta. Innostavalta. Taianomaiselta!
Luin Talven taikaa -teosta, suurta ylistystä kodille ja kädellä tekemisen riemulle, yhtä hartaana kuin pojat vasta postiluukusta tipahtanutta lelulehteä. Huokailin samaan tyyliin ihastuksesta "oo, ton mä haluan" ja "hei tuu kattoon millanen". Vanhakin nyt nuortuu, niinhän sitä joululaulussakin lauletaan. Näin kävi minulle tämän teoksen parissa. Sen kotikeskeisyys puhutteli äiti-ihmistä, jolla on aina vähän paineita työelämään siirtymisestä. Heti kirjan alussa, jossa Ilona kertoo lähettäneensä sadunomaisesta taikatalosta lapsensa isoine reppuineen matkaan kohti koulumaailmaa, koin suurta myötätuntoa. Esikoisen koulunalku on meille äiti-ihmisille aina valtavan suuri hyppy kohti tuntematonta.
Nimensä mukaisesti Talven taikaa esittelee tuunaamista ja ideoita, joista ainakin suurin osa vaikutti toteuttamiskelpoiselta. Tällaiselle rähmäkäpälällekin. Minussa pieni askartelija heräsi sivujen innottamana.Toki jo sisustusta sekä tuunausta harrastaneet saavat kirjasta vieläkin enemmän irti. Vanhaa ei kannata heittää pois, vaan sille voi loihtia aivan uuden ulkomuodon. Kirppareita kannattaa kiertää. Ja muutenkin kierrättää.
Teos esittelee meille myös muiden ihanuuksia asuttavien perheiden koteja. Yhdessä niistä asuu Camilla. Hän kertoo nauttivansa sisustamisesta mutta tuhlaavansa siihen harvoin rahaa. Kirpputorilöydöt, vanhat kunnostetut perintöhuonekalut sekä isännän tekemät viritykset ovat niitä elementtejä, joista Jannasgård on tehty.
Vaikka kirjassa on monia kauniita koteja, unohtamatta oman Leena Lumimme Puutarhan lumoa
tahdon mainita erityisesti Villa Honkasalon, joka on todellakin pretty in pink. Okei, olen puolueellinen, pinkkihän on edelleen lempivärini, mutta katsokaas näitä!
Ja näin kertoo Huvikummustaan Malla Ruutiainen: "Sisustuksessa tykkäämme aika lailla samoista asioista. Rakastamme värejä ja patinoituneita, rouheita pintoja. Emme sisusta pipo kireällä, vaan sisustuksessa pitää aina olla jotakin hauskaa leikkimielisyyttä - vaikkapa vanha polkupyörä olohuoneessa."
Talven taikaa ei ole kirja vain lumisesta kauneudesta, vaan se kuljettaa meitä mukanaan kohti kevättä. Ensin saamme nauttia talven taittumisesta juhlista kauneimpaan, jouluun. Siitä meitä johdatellaan kohti pääsiäistä ja kevättä. Kirjan ideat ovat sovellettavissa pienin muutoksin läpi vuodenaikojen vaihteluiden jokaiseen sopivaksi. Minulla alkoi pää kihistä suunnitelmista ja teoksen lukemisen jälkeen katson kotia aivan uusin silmin. Mitä voisinkaan olohuoneeseen laittaa? Entä keittiöön? Mistä voisin luopua, mitä tuunata, mitä hankkia? Vaikken ole käsityöihmisiä ja pelkään työnjäljen muistuttavan eskarilaisen teoksia, aion silti yrittää. Leikkimielisyyttä ja hupsutteluakin teos opettaa. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti.
Kotona:
Annamme toisellemme toisen mahdollisuuden
Kiitämme
Olemme aitoja
Teemme virheitä...
Ja vielä lisää jatkuvasta listasta voisi tehdä taulun omankin kodin seinälle. Näin se menee! Koti on paikka, jossa ihmisellä on yksinkertaisesti hyvä olla. Ja ulkoisin puittein tätä lämpöä voi perheelleen välittää ihanalla sisustuksella.
Joulun alla parempaa lahjaideaa rakkailleen on vaikea kuvitella! Teosta voi tilata esimerkiksi täältä
Toisaalla teoksesta on kirjoittanut ainakin
Leena Lumi
Katso myös Ilonan oma blogi
Ooooh, miten ihanasti kirjoitat♥ Annika, taidat olla kodin ihminen, kuten minäkin. Työelämävuosina harmittelin aina kun en ehtinyt sisustaa, en rakentaa puutarhaa, en laittaa kotiruokaa, en mitään.
VastaaPoistaKiitos, että sain olla yhden lumituiskahduksen verran mukana.
Ihania koteja eikä niistä vähäisin Ilonan koti, jonne pääsen ensi viikon lauantaina: Miten maltan sinne asti!
Kiitos sinulle Leena sanoistasi! Ja että jaoit puutarhasi tässä kirjassa. Minä kyllä vähän hymyilin suloiselle Olgalle, näytti todella siltä että evvk :)
VastaaPoistaKoti-ihminen olen minäkin. Onneksi vielä ei ole pakko työelämään siirtyä.
Oi että, olen kade! Ota kuvia ja kerro sydämellisesti terveisiä!
Miten ihana kirjaesittely tälle suloiselle teokselle!:)))
VastaaPoistaMukavaa sunnuntai-iltaa, Annika!<333
Aili-mummo, tämän parissa silmä lepää! Tulen seilailemaan teosta hymy huulilla lukemattomia kertoja :)
VastaaPoistaSitä samaa sinulle ♥
Ihana kuvaus Annika, niin hieno kuulla, että inspiroiduit. Suloisia joulun odottamisen päiviä toivotellen,
VastaaPoistaIlona
Ilona, kiitos itsellesi tästä upeasta kirjasta! Olen menossa tänään kirjastoon ja lainaan sieltä kaikki kirjasi :)
VastaaPoistaAnnika, sinulle on tunnustus blogissani.
VastaaPoistaKiitos, ystäväni! Kohta ♥
VastaaPoistaOi ihanasti kerrot kirjan kultaisen langan <3 kiitos Annika
VastaaPoistaKiitos, Malla, itsellesi ♥ Menen ihastelemaan blogiasi!
VastaaPoistaOlen ihan heikkona talvi- ja jouluaiheisiin kirjoihin. Ei siis lie vaikea arvata, että suunnittelen tämän hankkimista. :)
VastaaPoistaKatja, suosittelen l ä m m ö l l ä ! :)
VastaaPoista