perjantaina, maaliskuuta 22, 2013

Hisham Matar; Erään katoamisen anatomia


Anatomy of a Disappearance 2011, suom. Minna Kumpulainen ja WSOY 2013, 211s.

Katselin häntä kursailematta. Halusin hänet ylleni kuin vaatteen, halusin sulautua hänen kylkiinsä, olla kivi hänen suussaan.

Näin Nuri, kaksitoista vuotta. Nuri, äitinsä jo vuosia sitten menettänyt arabipoika, joka näkee Monan ensin. Monan, keltaisessa uimapuvussa, kaivelemassa jalkapohjaansa. Poika menee, ja ottaa kipeästi pistävän oraan pois. Siitä lähtee liikkeelle Nurin, ja häntä neljätoistavuotta vanhemman naisen ystävyys. Minä näin hänet ensin. Mutta kuitenkin Nurin isä nai Monan. Heistä tulee kolmihenkinen perhe, jossa kaksi himoitsee yhtä, yksi pyörittää molempia. Tai kuvittelee pyörittävänsä. Kunnes Nurin isä katoaa.

Sinä iltana esitin moitteen sille samalle Jumalalle, jota olin lukemattomia kertoja kiittänyt Monasta: Sinun olisi pitänyt tehdä meidät samanikäisiksi.

Erään katoamisen anatomia perustuu, kuten takakansi lupaa, asioille joita en sanota ääneen. Kun lukija on saanut kirjan päätökseen, hän tietää lopulta yhtä vähän, kuin teosta aloittaessa. Kysymysmerkit eivät väänny huutomerkeiksi, vaan hiipuvat ellipsiksi. Mikä oli Nurin isän, Kamalin katoamisen pohjimmainen syy? Onko hän vielä elossa? Romaani vihjailee ja flirttailee, mutta jää etäälle. Mitä tapahtui Nurin äidille? Kirjan alussa saamme tutustua hänen välähdysmäiseen olemukseensa, mutta kovin konkreettiseksi henkilö ei muuttu. Hänen kerrotaan olleen iloinen ja naurava ennen synnytystä, muttei vielä vuosienkaan jälkeen (!) siitä toipuneen. Äiti rakasti hiljaisuutta ja äänettömiä lomia. Välillä hänen entinen ilonsa pääsi pinnalle, painuakseen jälleen piiloon synkkyyden tieltä. Ja sitten äiti kuoli. Jättäen peräänsä vain niitä kysymysmerkkejä.

Entä mitä Monan ja Nurin välillä lopulta tapahtui? Vai tapahtuiko mitään? Oliko heillä vain yksi yö, olivatko Monan tunteet poikapuolta kohtaan sittenkin äidillisiä. Kaikkein verevin henkilöistä on Nuri, jonka äidin kaipuun sävyttämät eroottiset tunteet Monaa kohtaan saavat lukijan koukkuun. Teksti soljuu eteenpäin runollisen kauniina, asioilla on hienosti kätketyt piilomerkityksensä.

Teoksen keskivaiheilla, kun toisinajattelijana tunnettu isä katoaa, ja Nurin tunteet Monaa kohtaan väljähtyvät, hän on minulle kuin outo, menettää kirja ytimensä. Toki isän ja pojan syyllisyyden sekä vahvan rakkauden värittämä suhde riittää kirjan aiheeksi, mutta minusta, romaanin lyhykäisyydestä huolimatta, tarina ei jaksanut kantaa loppumetreille. Tai sitten vain itse väsyin haahuilevaan tunnelmaan, jossa totuutta kierrellään ja kaarrellaan mutta mikään ei oikestaan selviä.

Olisipa minulla enemmän elämää tässä elämässä.

Erään katoamisen anatomialla on kuitenkin uskomattoman hieno nimi sekä sopivan salaperäinen kansi. Vaikka kirjan loppu osoittautui minulle pakkopullaksi, on silti todettava, että kauniistihan tämä libyalainen Hisham Matar kirjoittaa.

Myös Jenni kirjoittaa arviossaan pitäneensä, muttei ihastuneensa. Englanniksi kirjan lukenut Satu on samoilla linjoilla.


Koska teos sijoittuu Kairoon, Afrikan tähti -haaste etenee tauon jälkeen yhdellä romskulla. Tällaisen pienen pettymyksen jälkeen on ihana soljahtaa taas lumoavien kirjojen maailmaan.

***Edit*** Jäin pohdiskelemaan teosta vielä saunan lauteilla makoillessani ja koin sen verran suuren ahaa -elämyksen liittyen Nurin äitiin ja Naimaan, että täytyihän se naputella tänne muistiin. Kirja on siis (erittäin) hitaasti aukeava mutta jää kuitenkin mieleen kummittelemaan. Jollain tavalla oivallukseni paransi jälkimakua. Ehkä vielä keksin senkin, mitä isukille tapahtui :)

24 kommenttia:

  1. Olipa kiinnostavaa lukea arvosi, tätä kirjaa ei ole kovin paljon blogeissa näkynyt. Kuulostaa lähtökohtaisesti kiehtovalta, mutta jotain jäi ilmeisesti ainakin sinun lukukokemuksestasi puuttumaan. Hmm, täytyy tutustua tähän jos tulee vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria mukavasta kommentista! Tämähän kuuluu Aikamme kertojia -sarjaan ja jossain vaiheessa meinasin jo verrata kirjaa löyhästi Kuin jokin päättyisi -romaaniin. Mutta ei :( Mehevä loppuratkaisu olisi pelastanut paljon!

      Poista
  2. Aiheeltaan (ja nimeltään) tämä kirja vaikuttaa kyllä kovinkin mielenkiintoiselta. Tuo haaluilevaisuus sen sijaan pistää hieman miettimään. En pidä liian epämääräisistä tai avoimeksi jäävistä juonista. Kaikkea ei tietenkään ole tarpeen vatvoa ja selittää, mutta kyllä kirjasta pitäisi jotain pientä johtopäätöstä voida tehdä (ilman, että siis joutuu spekuloimaan ja vatvomaan ja keksimään itse lopulta kaiken).

    Onkohan tämä nyt sellainen kirja, jossa kieli on kaunista ja mystistä, mutta itse tarina hukkuu siihen? Olen vähän huono lukemaan sellaista kirjallisuutta, koska jollakin tasolla haluan ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, nimenomaan, minäkin olisin jollain tasolla tahtonut ymmärtää ja väsyin siihen, että koko ajan oli luettava rivien välistä! Tällaiset kirjat saa minut tuntemaan itseni jotenkin tyhmäksi - tajuaako muut mistä on kyse, olenko minä vajaa, kun en saa mitään irti :D Mutta eipähän romaani pitkä ollut, joten aina voi lukemista koettaa.

      Poista
  3. Kiva Annika että luit tämän, nyökyttelen täällä virtuaalisesti päätä samojen huomioidesi kanssa. Enemmän kysymysmerkkejä kuin vastauksia, ja pidän erityisesti tästä: "Kun lukija on saanut kirjan päätökseen, hän tietää lopulta yhtä vähän, kuin teosta aloittaessa." Tähän lauseeseen tämän kirjan voisi tiivistää!

    Iloista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, kiitos sanoistasi! :) Luin nyt arviosi uudelleen ja ihan samanlaisia fiiliksiä kirja itsellenikin jätti. Kunpa tässä olisi ollut joku raju loppuratkaisu/yllätys. Olisi jäänyt aivan toinen tuntuma.

      Sitä samaa sinulle!

      Poista
  4. Aihe on aivan mahtava, mutta ilmeisesti sitä ole tohdittu/tahdottu käsitellä 'ranskalaisesti'. Kirjan hieno kansi lupaa paljon, joten tällaista aloittaessa jo ovat odotukset korkealla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, aivan totta! Minäkin kuvittelin kirjan alun ja kuvan perusteella, että tämä olisi ollut aistillisempi mitä se sitten olikaan. Herkullisesta asetelmasta olisi saanut irti vaikka mitä, mutta kuten sanoit, tohtimista se olisi vaatinut... Lopulta kirja jäi pelkäksi isä/poika -suhteen vatvomiseksi.

      Poista
  5. Aihe tosiaan kiinnostaa, mutta enpä ole tainnut vielä yhtään varsinaisesti kehuvaa arviota tästä lukea. Harmi jos toteutus ei yllä idean tasolle :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle ei pelkkä kaunis kerronta vielä riitä korvaamaan puutteita tarinassa. Aineksia tässä tosiaan olisi ollut vaikka mihin!

      Juuri aloittamani Fletcher todistaa, että kirja voi olla sekä äärettömän hieno, että äärettömän mielenkiintoinen.

      Poista
  6. En ole aiemmin huomannut tätä kirjaa, joten kivat että esittelit. Pitääpäs laittaa muistiin tämäkin kirja!

    Ja tuo Itämaa on tulossa mullakin lukuun (tuosta oikealta bongasin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari a, ei tämä huonokaan ollut, joten aina kannattaa kokeilla :)

      Luulin saavani Itämaan jo tällä viikolla mutta sitä ei ole vielä näkynyt. Sen sijaan muutama muu kirja rynni postilaatikosta, joten en ole ollenkaan varma "lukujärjestyksestäni". Itämaan luen kuitenkin mahdollisimman pian!

      Poista
  7. Harmi, että tämä ei oikein vakuuttanut. Minullakin tämä on lukulistalla, ja nyt vähän kyllä jännittää. Olen lukenut tänä vuonna paljon keskinkertaisia kirjoja ja kaipaan muuta. Onneksi nyt on kesken mainio Ihana maa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, jaan tunteesi! Minullekin on tullut tänä keväänä vastaan keskinkertaisia romaaneja, mutta toki myös helmiä. Tällä hetkellä olen n. 10 a.kappaleen loukussa - ja siihen päälle kirjastolainat :)

      Poista
  8. Tällä kirjalla on kyllä upea nimi! Nimen perusteella kuvittelin kirjan hieman toisenlaiseksi sisällöltään, mutta tämäkin sisältö kuulostaa mielenkiintoiselta. Harmi, ettei sitä ole "uskallettu" käyttää kunnolla hyväksi. Minua ärsyttävät kirjat, joissa vain vihjaillaan ja viipyillään, eikä saada loppujen lopuksi kerrottua yhtään mitään. Ehkä tämä ei olekaan minun kirjani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan totta, Irene. Tämän tarinan hissuttelu oli ärsyttävää. Annetaan ymmärtää, mutta ei ymmärretä antaa ;) Miksi kirjoittaa näin raflaavasta aiheesta, jos ei sitten uskalleta antaa mennä? Isän katoaminen itse asiassa pilasi lahjakkaasti koko juonen:)

      Poista
  9. No höh. Tämä on minullakin tulossa pikapuolin lukuun, ja olen odottanut kirjalta aika paljon (onhan se sentään Aikamme kertojia -sarjaa!). Hyvä nyt kuitenkin tietää että kannattaa pitää odotukset maltillisina. :)

    VastaaPoista
  10. Sara, maltti on valttia :) Ei tämä kuitenkaan huono ollut, ja voihan olla, että saat kirjasta enemmän irti kuin minä! Kerro ihmeessä jos keksit, mitä kirjan iskälle tapahtui :)

    VastaaPoista
  11. Pikkuisen "vajaaksi" jäi tosiaan omakin kokemukseni tästä, mutta hauskasti ihan päinvastaisesta syystä kuin sinulla: Nurin Mona-haaveet eivät alun jälkeen jaksaneet pahemmin kiinnostaa ja siksi pitkästyin, kunnes onneksi päästiin muihin asioihin - ja loppuosasta sitten pidin. :) Ihan loppukin oli mielestäni hieno. Isän katoaminen ja sen vaikutus Nuriin nousi mulle pääasiaksi, joka oli taitavasti kuvattu, ja Mona-kuvio tuntui osittain jopa turhalta sivujuonteelta. Voi osaksi johtua siitäkin, että lukemisen jälkeen googlaillessani törmäsin tietoon kirjailijan oman isän vastaavasta katoamisesta, mikä tuntui tuovan ihan uutta syvyyttä koko tarinaan. Joka tapauksessa, kiinnostavaa taas huomata kuinka eri tavoin kirjan voi kokea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, oho! Olenpas hajanaisesti arviosi silmäillyt :) Tuo olikin melkoinen uutinen, että kirjailija ammensi katoamisen omista kokemuksistaan. Katoamisen analysoiminen ja siitä selviytyminen oli kieltämättä aidon oloista. Itse luen niin paljon dekkareita, joissa suunnilleen joka toisessa on aiheena katoaminen, eli ehkä siksi olisin kaivannut pureutumista siihen kirjan toiseen aiheeseen. Kansikin antoi vähän viitettä jostain muusta :)

      Mutta tosiaan, hienoa nähdä, miten jokaisen lukuelämys on jokaiselle aivan omanlaisensa!

      Poista
    2. ^heh, "jokaisen" edellisestä pois :D Voi mua!

      Poista
  12. Kiehtova lukuelämys!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥