tiistaina, elokuuta 27, 2013

Pekka Hiltunen; Iso


Pekka Hiltunen ja WSOY 2013, 418s. (arvostelukappaleet)

Jos lihavalle ihmiselle annetaan vain yksi tie, laihtuminen, tulla muiden hyväksymäksi ja päästä terveiden kirjoihin, se luokittelee hänet heti ihmisenä keskeneräiseksi. Hänen elämänsä on ainaista odotusta, vajaampaa ja vähäisempää kuin hoikilla. Häneltä on estetty mahdollisuus onneen juuri nyt, hänen aikansa ei koita, jollei hän muutu.

Pekka Hiltunen leikkasi uunituoreella ISOllaan siivet jo kauan ylläni lepatelleelta lukujumilta. Kun tartuin tähän painavalla asialla ladattuun tunnepakettiin, en osannut kuitenkaan ihan näin Suuria odotella. Olen lukenut Hiltuselta Sysipimeän (esikoisteos Vilpittömästi sinun lukulistani kärkisijoilla), joka sai minut pelkäämään - ihan oikeasti. Ja yleensä olen kaikkea muuta paitsi säikky ihminen. ISO taas sai tuntemaan. Tuntemaan niin paljon.

Kirja kertoo Annista, toisineläjästä. Hän on ehkä sympaattisin fiktiivinen hahmo ikinä. Ajatteleva nainen, jolla henkistä viisautta useamman ihmisen edestä. Niin myös painoa. Kokonsa takia Anni muuttaa teoksen alussa Helsingistä takaisin Tampereelle, yksiöön, jonka jo kerran hyvästeli. Koska on saanut potkut ala-arvoisesta työpaikastaan, poikaystävä menetetty, elämä pyörähtänyt jälleen alkuasetelmiin.

Ja Anni on surullinen. Hän piiloutuu asuntoonsa, käpertyy kipuunsa kuin vaatteeseen. Anni, jota maailma ei hyväksy. Tämä anorektikkojen planeetta, läskihysterian kyllästämä maa, jossa ylipaino on kuin ruma sana.

Kirjan edetessä Annin tarina aukeaa lukijalle pienin askelin. Siinä missä sivumäärä kasvaa, kasvaa myös Annin itsetunto. On huojentavaa, on innostavan vapauttavaa lukea, kuinka 37-vuotias nainen itsensä löytää. Kuinka rohkeus lopultakin kannattelee, olipa muu maailma mitä mieltä hyvänsä.

"Mä haluaisin olla uljas daami, sellainen ihana iso nainen, jolla on kalenterissa niin paljon työmenoja ja teatteria ja elokuvia ja romanttisia kaupunkimatkoja miehen kanssa, ettei se enimmäkseen edes ajattele kilojaan."

Romaanissa käydään laajasti läpi, Annin muistiinpanoja seuraten, tieteellisiäkin asioita. Lihavuus ei lopulta ole sairaus. On mahdollista olla terve ja samalla ylipainoinen. On mahdollista hyväksyä itsensä juuri sen kokoisena kuin on.

Vaikka lukiessa raivo, johtuen ihmisten julmuudesta, ja myötätunto lihavia ihmisiä kohtaan rajusti vaihtelivat, jäi teoksesta päällimmäiseksi mieleen ilo. Elämänilo, ilo olla olemassa omana itsenään. Pekka Hiltunen kirjoittaa niin kauniisti, niin koskettavasti, että hänen sanoihinsa ei voi olla uppoamatta. Kuten loppuhaastattelusta (minulla käsissäni ennakkokappale) käy ilmi, kirjailija on tehnyt kirjaansa varten runsaasti tautatyötä. Tämä on tarina, joka hänen oli yksinkertaisesti kirjoitettava. Ja voi miten ISOlla sydämellä!

Romaanin ovat lukeneet ainakin Norkku  ja Amma

***

Kuka meistä kuolee seuraavaksi?
Siitähän tässä on aina lopulta kysymys. Kuka elää kauan. Kenellä on paljon rahaa. Kuka saa harvinaisimman onnen: rikkumattoman rakkauden.


18 kommenttia:

  1. Iso odottelee hyllyssäni, mutten ole vielä lukenut. Kirjoitit kirjasta niin innostavasti, että pitänee tarttua kirjaan pian. Hiltusen dekkarit ovat mielestäni ihan huippuja, tämä jotain erilaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, en voi kuin suositella! Ja se Vilpittömästi sinun - nyt vilpittömästi lukulistani kärjessä (onpas kestänyt :)

      Poista
  2. Kirja on hyvin ajankohtainen, sillä vasta nyt alkaa lehdissä näkyä juttuja, joissa todetaan, että voi olla sekä terve että lihava. Kaiken kaikkiaan on silti väärin osoitella ketään hänen ulkonäöstään olipa hän lihava tai laiha. Minä sain kärsiä 16-ikävuoteen asti jatkuvaa huomauttelua laihuudestani ja se on ihan yhtä kauheaa kuin lihavuudesta huomauttelu. Annetaan kaikkien kukkien kukkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, nimenomaan. Antaa kaikkien kukkien kukkia! Tässä käsiteltiin koskettavalla tavalla sitä, kuinka ala-arvoisena maailma pitää ihmistä, joka kaikin puolin fiksu ja normaali, mutta runsaasti ylipainoinen.

      Poista
  3. Luin myös, ja juuri tuo mitä Leena sanoo, on minusta se tärkein pointti. Suvaitsevaisuuden puolesta, yksisilmäisyyttä vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, en voi kuin nyökytellä täällä!

      Poista
  4. Kiinostuin tästä kun kun kuuntelin kirjailijan haastattelua YlePuheelta. Toimittaja veikkasi, että Hiltunen nähdään vielä yhdessä jos toisessakin keskusteluohjelmassa lihavuus-teemasta. Kiva kun tykkäsit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Itse missasin tuon haastattelun, mutta upeaa, että Hiltunen nyt tapetilla <3

      Poista
  5. Hiltusen kirja on kyllä osunut hyvään aikaan, kun joka paikassa on näitä todellisia naisten vartaloita ym. Jotenkin tuntuu, että Iso on ollut aika paljon esillä. Ja joo, aion sen myös itse lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ajoitus oli oikea. Ja mahtavaa kuulla, että säkin luet ;)

      Poista
  6. ISO on minullakin lukuvuorossa tällä viikolla, odotukset kirjan suhteen ovat korkealla. Hiltunen on huikean hyvä kirjoittaja, ja siksi uskon että Vilpittömästi sinun ja Sysipimeän lailla tämäkin romaani on varsin onnistunut paketti. Palaan tänne kun saan kirjan luettua ja oman juttuni kirjoitettua... :)

    <3 !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, odotan juttuasi <3! Olen ihan varma, että tulet pitämään. Hiltunen, voih, mikä kirjailija! (Ja täpinöissäni siitä, että VS vielä lukematta)

      Poista
  7. En ole lukenut Hiltusen aiempia kirjoja, mutta tämä kiinnostaa kovasti. Paljon olen kuullut kehuja, joten odotukset ovat kovin korkealla, mutta ei haittaa. Olen varannut kirjan kirjastosta ja odottelen kärsivällisesti vuoroani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korkeat odotukset - mitäs noista, kun herkkua luvassa :) Tätä kannattaakin venailla.

      Poista
  8. Onpa hienoa, että tätä (ylipainoa ja "läskikammoa") aihetta käsitellään kirjassakin. Minusta tämä toisten kilojen kyttääminen on mennyt jo ihan sairaaksi: ihmisen painon perusteella vedellään mitä kummallisempia johtopäätöksiä aina ihmisen luonteesta lähtien ja päädytän tietenkin spekuloimaan terveyttäkin.

    Se, että ylipaino yhdistetään automaagisesti terveysongelmiin, on suoraan sanottuna älytöntä (erikseen tietty tosi tosi ylipainoiset, joiden kohdalla voi puhua "sairaalloisesta ylipainosta"). On hyvä, jos tämä kirja ravistelee näitä ennakkoluuloja.

    Alkoi kiinnostaa tämä kirja kyllä nyt, apua! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se tosiaan tekee, Ele! <3 Sympaattisella tavalla kantaaottava teos. Ja kuten tuossa aiemmissa kommenteissa on ollut puhetta, Hiltusella on ollut hyvä ajoitus teoksensa suhteen.

      Mä laitan tämän tulemaan sulle Pasin kirjan kanssa!

      Poista
    2. Oikeasti? Laitat tulemaan mulle? Olet kyllä ihan mahti-ihana <3 Nyt alkaa kyllä minuu hävettää, kun niin paljon olen saanut sinulta hyviä vinkkejä ja kirjoja, keksin jonkun yllärin sulle varmasti! <3

      Poista
    3. Älä intoile vielä, mä olen niin superlaiska nyt liikkumaan, etten ole ehtinyt, muka, postille asti. Mut mä yritän, ystävärakas <3 Ehkä "jo" tällä viikolla :D

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥