tiistaina, toukokuuta 05, 2015

Inger Frimansson; Tyttö ja kissa

En yxa åt Alice 2014, suom. Taina Rönkkö ja Like 2015, 458s.

Isä, äiti, Evelina. Niin oli ollut aina. Niin kauan kuin hän muisti.
Ihania hetkiä, idyllistä elämää.

... Mutta nyt särjetään idylli, särjetään se niin, että repeää kiiltokuva suloisesta pikku perheestä. Särjetään näennäinen, rahan tuoma turva. Turva ylipäätään. Ja psykologinen piinaaminen, kirjan henkilöiden sekä lukijan kuljettaminen hulluuden partaalle saakka, on ruotsalaisen trilleristin, Inger Frimanssonin erikoisalaa. Kaikki häneltä olen lukenut. Ja tulen lukemaan.

Karin Fossumin ohella Frimansson on yksi parhaita naiskirjailijoita, joiden tekstissä on arkista hyytävyyttä. Ihmismielen pimennoista kun löytyy yhtä sun toista rojua. Peikkoja. Hirviöitä. Ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, mikäli mielii itseään pelotella. Jo oman puseron sisään kurkistaminen voi olla karmea kokemus.

Näin käy teoksen päähenkilöille, joita onkin varsin kirjava kaarti. Jokainen saa oman puheenvuoronsa, jokaiseen tutustutaan rauhallisesti, jopa liiankin hitaasti. On Evelina Malm, pankinjohtaja Johannes Malmin ainoa tytär. Evelina esimurrosiän kynnyksellä, pulleana, epämuodikkaana, parhaina ystävinään syöpäsairas Alice sekä valtava kissa. Niin kissa. Kissa joka katoaa.

On Evelinan isä ja äiti, jo mainittu Alice, jonka kanssa Evelinalla on omituisen alisteinen suhde, sekä itse päähenkilö... Mies, jota voisi luonnehtia vähintäänkin epämiellyttäväksi nahjukseksi. Vaaralliseksi sellaiseksi.

Hän kuulee kuumeen läpi parkuvaa itkua, joka vuoroin kovenee ja vaimenee. Pimeää ja valoisaa, mutta yhtä kaikki parkuvaa. Suru on rumaa. Tytön silmäluomet ovat turvonneet, hän oli niin iso ja vanha jo nuorena. Ja Angela, enkeli. Hän näkee heidän halaavan toisiaan, näkee heidän hiuksensa, kyntensä, epätoivonsa ja sekasortoisuutensa.

Luin itselleni epätyypilliseen tapaan Tyttöä ja kissaa lähemmät kaksi viikkoa. Yleensä siinä ajassa on mennyt kirja jos toinenkin. Jotenkin tämä Frimanssonin odotettu uutuus tuntui junnaavan tuskallisesti paikoillaan. Suurimmaksi ongelmaksi koin henkilöhahmojen ärsyttävyyden. Kenenkään puolelle ei oikein voinut asettua. Itse jäin lukijana ulkopuoliseksi, sivustakatsojan rooliin. Vaikkei juoni tällä kertaa vakuuttanutkaan, onneksi Ingerin tarkkanäköistä tekstiä on aina nautinto lukea.



"Elämä on niin lyhyt", äiti saattoi sanoa ja lyödä kätensä yhteen niin, että kuului kuiva ja vaimea läimähdys. "Jos suinkin vain pystyy, niin saa myös nauttia. Nyt lähdetään Älvsjöhön syömään."



4 kommenttia:

  1. Minäkin yleensä pidän sekä Frimanssonista että Fossumista, mutta ei Inger aina onnistu ihan nappiinsa. Minusta Frimanssonin parhaat ovat Hyvää yötä, rakkaani, sen jatko-osa Varjo vedessä sekä Pimeyden jäljet. Rotan pyytäjä ja Pahaa pelkäämättä eivät ihan niin sytyttäviä. Minulla on niin hirveä dekkarinälkä, että nappasin kirjastosta yhden vanhemman dekkarin avuksi, vaikka kansikin on talvinen;)

    <3

    VastaaPoista
  2. Leena, mielenkiinnolla odotan, mikähän dekkari se mahtaa olla! :) Itse ajattelin seuraavaksi korkata Camillan uusimman.

    Totta, Frimanssonin ensimmäiset teokset ovat parhaita, toivottavasti taso ei nyt kokonaan laske. Suoraan sanottuna tämä ei luvannut hyvää...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin sanoa, minkä löysin, ihan vaistolla otin: Robert Goollrickin Luotettava vaimo. Nytkin mun on päästävä jo tätä lukemaan. Onneski R, katsoo alakerrassa jäkistä. Tämä on just jotain sellaista, jota Karin tai Inger voisi kirjoittaa.

      Tuo Tyttö ja kissa olisi varmaan tullut minulle, mutta kun enää vain harvat tekevät kunnon katalogeja. En minä jaksa koko ajan selailla jotain nettisivuja, kun muutenkin jo asun tässä koneella. Pitää varmaan ottaa tuo sitten joskus kirjastosta, paitsi, että viittaat pieneen notkahdukseen,. Huomioitu on.

      Camillankin taisin jättää väliin...Mitä mulle oikein tapahtuu;)

      <3

      Poista
  3. Hei Leena ja anteeksi kun on kestänyt vastailla. Piiitkästä aikaa ajan kanssa koneella. Minäkään en ehdi juuri netissä hengailla, mutta katalogit luen kuin lapsi lelumainokset :) Luotettava vaimo kuulostaa etäisesti tutulta. Jos pidät, minäkin tahdon lukea!

    Nyt Camillaa postaamaan, viimein, postauksetkin minulla kohta kuukauden jäljessä!

    <3

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥