Like 2015, 303s. |
Se joka hallitsee unelmia, hallitsee maailmaa. Se joka hallitsee hiuksia, hallitsee naisia. Se joka hallitsee heidän lisääntymiskykyään, hallitsee myös miehiä. Se joka pitää naiset tyytyväisinä, tyydyttää miehetkin ja se joka tohtoroi hius- ja vauvakuumeisia ihmisiä, on heidän kuninkaansa.
Kuunneltuani erään rakkaan kirjasiskon kanssa
Onneksi samainen ystäväni sai kirjan kolmannelta rakkaalta ystävältä, luki sen, suositteli, ja postitti minulle.
Normaa on markkinoitu etukäteen ihastuttavan anonyymisti. Ilman Sofin haastattelua, ja oi miten upea nainen hän onkaan, en olisi tiennyt kirjan juonesta tuon taivaallista. Mielsin tarinaa lukiessani Norman alitajuisesti Sofin alter egoksi. Molemmat ovat salaperäisellä tavalla mystisiä naisia, molemmilla on huikeat hiukset. Joskin epäilen Sofin hiusten kasvuvauhdin olevan aivan Norman tasoa; hänellä tukka venähtää vuorokaudessa yli metrin.
Kaikki alkaa Norman äidin, Norman elämän tukipylvään hautajaisista, jonne nainen on saapunut Diapamien ja Postfanejen voimin. Laukussa vauvaöljyä kiharoihin, hiuslakkaa kutrien kuritonta käytöstä taltuttamaan. Norman äiti on tehnyt itsemurhan syöksymällä päin metroa. Mutta onko lopulta kyse itsemurhasta, vai piileekö takana jotain salamyhkäisempää, pelottavampaa.
Norman tie vie potkujen jälkeen töihin samaan kampaamoon, jossa hänen äitinsä vielä eläessään työskenteli. Jossa aitohiuslisäkekauppa kukoistaa. Pian käy ilmi äidin sotkeutuminen johonkin vaaralliseen, joka vetää pimeän imun tavoin puoleensa myös Normaa.
Miten kohtukauppa liittyy koko soppaan? Mikä osuus kauan sitten hulluksi tulleen Helenan aikuisilla lapsilla on petokseen?
Enemmän kuin hiustesi hallitsematonta käytöstä pelkään jotain muuta, jotain mitä yksikään nainen ei ole pystynyt hallitsemaan: sydämen viettelyksiä. Ennen pitkää kohtaat jonkun, josta haluat muutakin kuin hetkellistä seuraa. Ennen pitkää oma sydämesi pettää sinut kuten se on pettänyt edeltäjäsikin. Siksi tämä kaikki on välttämätöntä. Luotan järkeesi, mutta sydämeesi en.
Norma on mielestäni viehättävän naisellinen rikostarina siitä, kuinka hyväosaiset rikkaat tulevat aina sortamaan puutteenalaisia. Normasta on vaikea olla pitämättä, mutta häneen on samalla vaikea rakastua. Sama pätee koko romaaniin. Tuo hiuslakantuoksuinen, kauniskantinen kirja pitää sisällään ruman kertomuksen, ja onkin saanut melko ristiriitaisen vastaanoton. Minulle lukukokemus jää silti ehdottomasti plussan puolelle.
Pakko vielä todeta, ettei ole Puhdistuksen voittanutta. Ei ikinä!
***
Toisaalla Normasta ovat bloganneet ainakin SUOMI LUKEE Krista, MarikaOksa, Kirjakaapin kummitus, Elegia , yms yms (sori, laiska linkittäjä)
Normahan on siten melkein kuin rhysiläinen nainen: Hänestä ei voi olla lukematta, mutta hänestä on vaikea pitää.
VastaaPoistaAavistan, että tämä olisi minulle se kirja, jolla voisin korkata Oksasen, sillä en ole häneltä lukenut mitään. Puhdistusta oikein pelkäsin, sillä olen jostain systä aina kokenut Viron asian itselleni yhtä likeiseksi kuin on ollut Karjalan pakkoluovutus: Koskee liikaa!
Ihailen Sofissa hänen uskallustaan sanoa asiat niin kuin ne ovat.
Ihan selvästi sinun kirjasi <3
Puhdistuksen voittanutta ei tosiaan ole, mutta Norma on virkistävän erilainen.
VastaaPoistaEi ole Puhdistuksen voittanutta. Norma on viihdekirja ja ilmeisesti sille on tulossa jatkoakin. Viihdettä tarvitaan ja varmasti kynnys lukea Oksasen tuotantoa laskee tämän kirjan avulla. Tosin huikea lukijamäärähän hänen kirjoillaan on jo ympäri maailman.
VastaaPoistatuota en vielä lukenut, kuunnellut Oksasta pari kertaa Göteborgissa.
VastaaPoistaP.S.
Poista(Svetlana Aleksijevitj kirjoittaa sodan naisista mutta ei näköjään löydy vielä suomeksi)
Kyyhkysestä hän puhui viimeksi, Oksanenn tekee perusteellista research
VastaaPoista