perjantaina, huhtikuuta 22, 2016

Ahnhem; Yhdeksäs hauta

Den nionde graven 2015, suom. Outi Menna ja WSOY


Moni tulee kauhistumaan teoistani. Jotkut tulkitsevat ne kostoksi tapahtuneista vääryyksistä. Toiset taas leikiksi, jonka tarkoitus on huijata järjestelmää ja näyttää, kuinka pitkälle on mahdollista mennä. Mutta suuri enemmistö ajattelee liikuttavan yksimielisesti, että tekojen takana on varmasti erittäin sairas ihminen.

He kaikki ovat väärässä...


Virtaviivaiseksi hiottu rikostrilleri - näin lupaa takakansi. Osuvammin Ahnhemin uutta Fabian Risk -romaania tuskin voisi kuvailla. Jokainen juonenkäänne, joita totisesti riittää, jokainen arvoituksellinen yksityiskohta, paljastaa veitsenterävällä älyllä laaditun tarinan. Verta, ruumiita, silpomista, niillä pelaa kirjailija tietäen tarkasti, kuinka lukija sekä koukutetaan, että kuinka hänet saadaan pelkäämään.


Hän ei nähnyt muuta kuin aukot. Tyhjät aukot, jotka tuijottivat häntä. Fabian ei kyennyt hallitsemaan katsettaan, joka hakeutui väkisinkin kuvissa oleviin reikiin ja hukkui niihin aivan kuin ne olisivat olleet puoleensa vetävää pimeää massaa. Reikien paikalla olisi kuulunut olla silmät. Silmät jotka näkivät, avautuivat ja sulkeutuivat, pohtivat ja heijastivat ihmisen persoonallisuutta. Ihmisen sielu.
Niiden paikalla ei ollut mitään.


Rikostarkastaja Fabian Riskin oma elämä nitisee ja notkuu työelämän paineissa. Avioliitosta ei ole jäljellä kuin satunnaiset post-it lappuset jääkaapin ovessa. Tyttären opettaja on huolissaan lapsen väkivallan sävyttämistä piirrustuksista. Poika puolestaan meinaa hävitä kokonaan suljetun ovensa taakse, onhan hän jo pahimmassa teini-iässä. Mutta Riskin täyden huomion vie silti tutkinta.

Tukholman valtiopäivien yhteydessä katoaa itse oikeusministeri. Tapaus on osastoa hyshys ja sitä tutkitaan alkuun vain epävirallisesti. Kuitenkin, niin Ruotsissa kuin Tanskassakin alkaa tapahtua heti katoamisen jälkeen harvinaisen kammottavia murhia.

Mitä hirvityksiä vainoharhaisen salaliittoteorian takaa oikein paljastuukaan?


Yhdeksäs hauta jatkaa Ahnhemin esikoisteoksen, Pimeään jäänyt -kirjan viitoittamaa tietä. Tapahtuu paljon pahaa, mutta ensi alkuun häilyvistä palasista muodostuva kuva kokoaa kaiken lopulta ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Kyllä, kirjailijamme tietää mikä myy. Tässä sarjassa pääpaino ei ole niinkään sympaattisissa tai tutunoloisissa henkilöhahmoissa, Fabian Risk -sarjassa mennään eikä meinata. Ja viihdyinhän minä kyydissä, pakko se on myöntää näinkin hurjan tarinan ollessa kyseessä, vaikka vähemmilläkin suolenpätkillä olisi pärjätty.



Se saa minut siirtämään vuoria. Sen avulla pystyn tekemään
mahdottomiakin asioita. Kamalia, mutta silti välttämättömiä. Se saa
minut tekemään mitä vain. Ja vielä vähän enemmän.
Rakkaus, jota tunnen sinua kohtaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi! ♥