Niina With; Lähettäjä tuntematon

Myllylahti 2016, 282s.

Ilmoitukset olivat sanomalehden Kuolleita-osastolla allekkain. En tiedä, miksi kiinnitin niihin huomiota, ehkä jokin niiden sommittelussa ja asemoinnissa sai minut havahtumaan. Tai syntymävuosi, molemmissa 1978. Eikö jokainen lue tarkemmin nuoren henkilön kuolinilmoituksen? Mihin kuoli, oliko onnettomuus vai vakava sairaus? Jäikö perhettä? Onko työnantajakin jäänyt kaipaamaan?


Kaksi toisilleen tuntematonta henkilöä. Mystisen totuudenmukaiseksi käyvä käsikirjoitus. Toimeksianto, jolla palauttaa perheen talous jälleen raiteilleen, mutta joka aiheuttaa omantunnon tuskien lisäksi alati kasvavaa uhantunnetta. Kirja, joka aiheuttaa omaperäisen ideansa ja hurjan imunsa puolesta rajun lukuflown. Istuin yhden lauantain sohvaan liimautuneena Niina Within vietävänä tiuskien kaikille lähestyville, että ÄITI LUKEE NYT!

Tarina lähtee liikkeelle entisen asuinpaikkani maisemista, kun kustannustoimittaja Laura Sirola asioi heti alkajaisiksi Espoon keskustan kauppakeskuksessa. Sitten nainen pyöräilee viikonlopun viettoon rivitalokotiinsa, mukanaan Kolmastoista päivä -niminen käsikirjoitus. Onko Laura löytänyt uuden Finlandia-palkinnon voittajan? Ainakin teksti kiehtoo naista itseään, varsinkin kun salaperäisyyden verhon taakse jäävä kirjailija puhuttelee kustannustoimittajaa varsin tuttavalliseen sävyyn.

Seinäjoella pakertaa puolestaan toimittaja Sami Vilén, mies vaikeassa tilanteessa. Vaimo on jäänyt traumaattisen kokemuksen takia vuoteen omaksi, lapset ja koti riippuvat työstään väsyneen miehen harteilla. Millä maksaa laskut, kun tulot putoavat äkkiä puolella, ja se pesukonekin menee hajoamaan... Samin eteen pudotetaan kuin lahja taivaasta, vaiko sittenkin helvetistä, työtarjous, jossa niin ammattietiikan, kuin oman mielenrauhansakin saa unohtaa.


Kiehtovista asetelmista lähdetään liikkeelle tässä espoolaisen kirjailijan, Niina Within teoksessa, eikä juoni herpaannu hetkeksikään. Lähettäjä tuntematon tarjoaa hiipivästä uhantunteesta nauttivalle lukijalle aseistariisuvan maanläheisen romaanin. Trillerimaanikko oli hihkua ääneen innosta erityisesti taiturimaiselle juonenkuljetukselle. With on kirjoittanut aiemmin mm. chick lit -kirjoja, genrehän ei ole minulle mitenkään omin, mutta nyt kyllä jäi himo lukea lisää Niinaa.


Hetken ajan kaikki olikin hyvin, mutta sitten tajusin, ettei hän ollutkaan päässyt aiemmasta elämästään eroon avullani. Hän ei päihtynytkään minusta vaan niistä typeristä asioista, joita toiset tarjosivat. Syyssateen läpi näin savukkeiden hehkuvat päät, kuulin soraa raapivat renkaat ja haistoin alkoholin halvan lemahduksen. Ja sittenkin, jos kaikki olisi jäänyt tähän, olisin voinut hänet ehkä vielä pelastaa.

***


Kirjasta ovat bloganneet ainakin Lumiomena/Katja ja Mari A. Krista on myös haastatellut Niinaa.