lauantaina, kesäkuuta 11, 2016

Ursula Poznanski; Äänet

Stimmen 2015, suom. Anne Mäkelä ja Atena 2016, 406s.


Sairaalan käytävät olivat yölläkin valaistut, mikä sai tunnelman vaikuttamaan oudommalta kuin jos kaikkialla olisi vallinnut yön pimeys. Autiot käytävät. Omien askelten kaiku kuulosti Beatricesta sietämättömän kovalta - kuin hän jättäisi akustisia jälkiä. Tämän tästä hän vilkuili olan yli taakseen ja siksi huomasikin, että yksi ovista liikahti.


Ensiksikin, minua on muistettu blogipalkintohaasteella, kiitos lämmin teille Elegia ja Jonna! Olen otettu! Juuri nyt postaamattomien kirjojen pinot huojuvat jo rottahäkkien korkeudella, hih, mutta ehkä ehdin palata haasteeseen myöhemmin kesällä. Tässä kuitenkin pikkusorsia teille. :)




Kuva aiheeseen aavistuksen liittyen, koska lintu Ursula Poznanskin uusimmaisessa, Äänissäkin komeilee. Kauniit, haikeat kannet kirjalla, joka kuiskii, humisee päänsisäisistä äänistä, aidoista ja kuvitelluista, niistä joiden merkitys jää sairaalan keinovalaistuille käytäville. Niille jotka voivat tappaa.


Mahtavaa. Heillä ei ollut käsissään muuta kuin kuolleen nuoren naisen provokatiivisesti letkautetut vihjailut ja symboliset viestit mykältä naiselta, jonka lääkeannosta oli vielä kaiken lisäksi lisätty. Sen Beatrice olisi voinut vaikka vannoa.


Beatrice Kaspary, ihanan paniikkihäiriöinen, höperöllä tavalla terävä rikospoliisi joutuu tällä kertaa ravaamaan tuon tuostakin traumapotilaiden osastolla. On tapahtunut murha. Nuori lääkäri löydetään kuolleena ja kummallisesti koristeltuna, erään potilaan nuollessa sairaalasängyltä tippuvaa verta.

Siitä alkaa tutkinnan haastavin vaihe, vakavasti mieleltään sairaiden ihmisten kuulustelu suljettujen huoneiden sisällä, paikassa, jonka pitäisi tarjota potilaille viimeistä turvapaikka, mutta onkin muuttunut joksikin aivan vieraaksi. Kellarissa kuiskivat äänet. Salaisuuksia löytyy joka kulman takaa. Pelko on astunut jo valmiiksi piinattujen asukkaiden elämään.

Beatricen parina toimii tuttuun tapaan suloinen Florin. Yksinhuoltajaäidin ja poikamiespoliisin välillä on kihissyt ja rätissyt jo pitkään. Vieläkö nämä kaksi jaksavat pitää kunnollisuudestaan kiinni, vai leimahtaako työpaikkaromanssi jo ilmiliekkeihin?

Ihailen Poznanskin omaleimaista ääntä, joka soi dekkariräimeen keskellä kuin naisellinen huilu. Wienissä asuva kirjailija on löytänyt selkeän tyylinsä, siitä kaunis nainen pitää kiinni tarjoillen meille aina vain kiehtovampia tarinoita ihmisyyden rajamailta. Jäin tuijottamaan edellä mainittuja kansia pitkäksi aikaa. Niistä piirtyy esiin merkityksiä, mielikuvia, joita käsittelemme juonen viedessä vielä siinä vaiheessa, kun sanat loppuvat...


Hän kuuli äänet. Ihan samalla lailla kuin äänet, jotka eivät piilotelleet, ihan samoin. Niin kuin oman äänensä.
Siellä missä oli ääniä, oli myös ihmisiä.
Ja tuolla alhaalla, tuolla minne portaat johtivat, oli ihmisiä.

Ja ääniä.


10 kommenttia:

  1. Tämä kiinnostaa, sillä vaikka en suuri dekkareiden ystävä olekaan, niin tykkäsin kuitenkin Viidestä paljon - no Sokeat linnut meni jo vähän tylsyyden puolelle, mutta voi olla että koin pienoista väsymystä kun luin nuo kaksi kirjaa peräjälkeen. Äh, minä toisaalta toivon, ettei olisi mitään Beatrice & Florin viritelmää, how cliche is that??!! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, tämä palaa taas Viiden tasolle ;) Sinulle, ei dekkarifanille varsin mukava teos, ainakin välipalana. Mutta... Varaudu viritelmiin :D

      Poista
  2. Kiinnostavalta vaikuttaa. Tosin mulla on vielä Poznanskin edellisetkin lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, sitten sinulla on Viisi kokematta. Suosittelen!

      Poista
  3. Hui, jännittävä. Tämä on kirjaston varauslistalla. kaksi aiempaa olen lukenut ja nuo kannet ovat hyviä ja dekkarit myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, eikö, näissä on jotain valtavirrasta poikkeavaa meille paljon jännäreitä lukeville :)

      Poista
  4. Mikähän haaste se oli? Oli mikä oli, tässä sinulle taas uusi haaste. Jos se on sama, niin olen pahoillani. :D Tämä haaste nimittäin käskee haatamaan 10 bloggaajaa, mikä on paljon, minkä vuoksi haaste kiertää tehokkaasti.

    http://todellavaiheessa.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html

    VastaaPoista
  5. Taisi olla juuri sama haaste mutta älä nyt pahoittele, ihana näitä on saada :D <3 täytyy tehdä tuo jossain vaiheessa. Suuri kiitos!

    VastaaPoista
  6. Olen tehnyt kirjablogivisiittejä pitkin päivää ja kerännyt lukuvinkkejä paperille. Olipa mukava tulla sinun blogiisi käymään ja saamaan vähän perspektiiviä jännityskirjarintamalla - niistä ei hirveästi saa vinkkejä muualta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, tosi ihana kuulla susta pitkästä aikaa! Hih, olen edelleen genreuskollinen jännäreille, vaikken ihan niin intensiivisesti dekkareita luekaan, kuin jokunen vuosi sitten.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥