Markus Ahonen; Sydämenmurskajaiset

WSOY 2016, 440s.

Hetken hän näki omassa mielessään tarkkarajaisen kuvan ja pääsi tuntemattoman surmaajan pään sisälle. Mutta hän ei ollut koskaan aistinut aivoissaan sitä todellista jyskyttävää tunnetta, jonka surmatyön juuri tehnyt oli syystä tai toisesta sisimmässään kokenut.


Vuonna 1987 konfirmaatiota odottava poika kuolee yöuinnillaan. Poika, jonka tulevaisuudelta katkaistaan siivet pahimmalla mahdollisella hetkellä; elämän kynnyksellä, silloin kun kaikki on vielä tuoreena ja kutsuvana edessä, silloin kun rakkaus roihuaa puhtaimmillaan. Ja yhtäkkiä kauniit kasvot katoavat mielestä, yhtäkkiä jäljelle jää vain mustaa.

2015 menettää henkensä meren aaltoihin hyvin toisenlainen tapaus. Menestynyt, kuuluisa maailmanmies, Karl Bellman. Kuolinkamppailu käydään laiturilla, eikä se ole kaunista katseltavaa. Tämän saa todeta paikalle myöhemmin saapuva rikosylikonstaapeli Markku Isaksson, jonka tehtäväksi jää selvittää erittäin monimutkainen rikosvyyhti. Mitä kahdeksankymmentäluvun rippileirillä oikein tapahtui?



Mitä sinä tekisit, jos maa olisi vajoamassa alta, kaikki tiet tukittu, istuisit itseksesi kellarissa, verstaassa, työhuoneessa, koneesi ääressä luonnostelemassa suunnitelmiasi. Miettimässä tulevaisuutta läheistesi kanssa. Piirtämällä katkoviivalla unelmiasi tulevien vuosien kalentereihin? Odottamassa kynää, jotta voisit piirtää vahvat viivat. Kynää, jota et koskaan saisi, sillä sinulla on sisälläsi musta pallo, josta et pääse eroon.

... Musta pallo painautuu sisimpääsi yhä lujemmin ja muuttuu raskaammaksi.
Kunnes se murskaa sinut.


Musta ja punainen pallo, murha ja rakkaus, pahuus ja hyvyys. Ikiaikaisia teemoja käsittelee tämä Markus Ahosen, kirjailijan johon minulla oli ilo tutustua myös taannoisilla Kirjamessuilla, valtaisan hieno romaani. Sydämenmurskajaiset on jälleen osoitus dekkarin mahdista: genrestä löytyy todellakin kaunokirjallisesti loistavia teoksia, joita kukaan ei saisi missata "jännärileiman" takia.

Rakkaus on voimista suurin, mutta kuinka kauas, kuinka pitkälle se voikaan ulottua? Onko näissä ihmiselämän syvimmissä tunnoissa minkäänlaisia rajoituksia?

Melkoisen määrän teemoja yhteen nivova kirja sitoo langanpätkät taidokkaaksi kuvakudokseksi, jossa pienimmälläkin yksityiskohdalla on merkityksensä. Tapahtumien näytöspaikka, Helsinki on kuin yksi päähenkilöistä. Parhaimmillaan Ahonen on juuri kuvatessaan niin paikkoja kuin ihmismieliä. Hienosta lukuelämyksestä kiitos!


And you will keep me safe
And you will keep me close
I'll sleep in your embrace at last

***

Kirjan ovat lukeneet ainakin Krista ja Katja.