perjantaina, kesäkuuta 11, 2010

Kata Kärkkäinen; Jumalasta seuraava

Kian tulevaisuus näyttää kirkkaalta: paljon värejä, huikeita kuvioita sekä kontrasteja, metrikaupalla kangasta. Elämä vaatesuunnittelijana ja pienyrittäjänä on juuri sopivan mukavaa, samoin toimiva parisuhde. Oikeastaan kaikki on hyvin siihen asti, kun ravintolan terassilla menevät lounasruoat sekaisin ja auringon eteen astuu turhankin itsevarmalta vaikuttava mies pihvi lautasellaan.

Patrikissa kaikki on toisin: hän ei ole mukiinmenevä, soma - eikä lainkaan ennalta arvattava. Kia ei pysty kovin kauan sanomaan sinnikkäälle miehelle ei, ja niin alkaa elämä, joka on kuin ikuista lauantai-iltaa. Välillä piipahdetaan illalliselle toiseen maahan, tilataan vain parasta samppanjaa ja kehitellään huimaavia liikeideoita. Patrik on täynnä yllätyksiä, mutta hiljalleen hänen pienet temppunsa alkavat saada myös tummia sävyjä. Romantiikkaan alkaa hiipiä ailahtelevia mielialoja, ja pian Kia huomaa elävänsä miehen kanssa jota hän pelkää. Pelko ja nöyryytys takertuvat hänen elämäänsä, eikä hohdokkuudesta ole enää nyrkiniskuissa jäljellä hiventäkään. Itsetuntonsa raunioilla hän joutuu huomaamaan, että aina löytyy jotakin menetettävää.

***

Kerrontansa puolesta tämä on ok kirja, mutta juoni yksinkertaisesti vain kuvotti minua siinä määrin, että luin kirjan melko hätäisesti harppoen. En osannut eläytyä päähenkilön ajatusmaailmaan, vaikka siinä tuttuja aineksia olikin. Joistain fiktiivisista henkilöistä pitää, suorastaan ystävystyy heidän kanssaan. Kirjan Kia ei ollut tällainen henkilö. Naisia mielensä mukaan pyörittävä Patrik nosti niskakarvat pystyyn jo alkumetreillä, kuten varmaan tarkoitus olikin. Kirjaa on hehkutettu tähän tyyliin "...kertoo viihdyttävästi vakavasta aiheesta". Minulle romaanin lukeminen oli tervan juontia.

Mutta jotain hyvää sanoakseni; teos on nyt kahlattu loppuun ja pääsen seuraavan, ja toivottavasti paremmin romaanin kimppuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi! ♥