keskiviikkona, heinäkuuta 21, 2010

Anne Tyler; Nooan kompassi

Rakastettu tarinankertoja kuvaa koskettavasti ja tarkkanäköisesti rakkauden voimaa ja anteeksiantoa

Hiljainen ja muiden tahtoon alistuva Liam joutuu ennenaikaiselle eläkkeelle luokanopettajan virastaan. Huonontuneen rahatilanteen pakottamana hän muuttaa pienempään asuntoon, mutta joutuu heti ensimmäisenä yönä murtovarkaan mukiloimaksi.

Aivotärähdyksen saanut Liam ei muista yön tapahtumista mitään. Hän saa kuitenkin avuntarjouksen neurologin vastaanotolla tapaamaltaan nuorelta naiselta.

Eunice antaa yllättävän sytykkeen Liamin hiipuneeseen elämään. Samalla Liam joutuu pohtimaan suhdettaan menneisyydessä tekemiinsä valintoihin.


***

Mielenkiintoinen kirjailijatuttavuus tämä Tyler. Kirjaa lukiessa minulle tuli suorastaan tirkistelijäolo, niin eläväksi teos mielessäni muovautui. Ihan kuin olisi saanut elää kappaleen matkaa toisen elämää ja päässyt siinä ohessa kurkistamaan ihmissuhteiden intiimeihin ristiriitoihin.

Kirjan Liam vaikuttaa perussuomalaiselta mieheltä (vaikkei tietysti suomalainen olekaan), hän on passiivinen ja jää omassa elämässäänkin ikään kuin sivustakatsojan rooliin. Naiset Liamin elämässä taas ovat hyvinkin vahvaluonteisia, Liam-parkaa pallottelevat niin exvaimo, sisko kuin omat tyttäret. Toisaalta Liam ei ole mikään säälittävä tapaus, vaan kerta kaikkiaan sympatiat puolelleen herättävä mies.

Kirjan juoni ei ole millään tavalla jännittävä, kaltaiseni jännärifiirikin on pakko tähän väliin heittää, mutta tarina pitää silti tiukassa otteessaan humoristisen ja viihdyttävän kerronnan avulla. Teosta on jotenkin kotoisa lukea. Kyllä tätä uskaltaa suositella!

5 kommenttia:

  1. Samanlainen olo tuli itsellenikin tästä kirjasta: kotoisa. Ihan kuin olisi päässyt elämään Liamin kanssa vähän aikaa oikeasti hänen elämäänsä.

    VastaaPoista
  2. Marielka; kyllä tuli kirjastoreissulta napattua toinenkin Tylerin kirjan mukaan, sen verran lämmintä hänen kerrontansa oli.

    VastaaPoista
  3. Mä en lopulta saanut tätä luettua, vaikka innostuin Tylerista luettuani vanhan Pako - romaanin. Se terävyys, joka siinä 70-luvun kirjassa oli, tuntui olevan poissa Nooan kompassissa. Tai sitten vaan luovutin liian pian.

    VastaaPoista
  4. Anni.m; täytyy kokeilla tuota Pakoa! Sun blogissa on hurjasti hyviä lukuvinkkejä, tuun vierailulle näin ennen kirjastoon menoa :)

    VastaaPoista
  5. Minulla on vieläkin Tyler "korkkaamatta". Käsittääkseni tämä Nooan kompassi on hänelle hieman epätyypillinen, vähän vakavampi teos. Hyllyssäni on pari vanhempaa Tyleria, joista ajattelin alkaa, ja kirjailijan teosten kuvailuista päätellen uskoisin tykkääväni hänen tyylistään! Minä kun en edes oikein välitä jännityskertomuksista, vaan suosin pohtivampaa ja kuvailevampaa tekstiä sekä hitaampaa kerrontaa. Noin yleisesti ottaen.

    Karoliina

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥