Kuopiolaisen pihapiirin ihmiskohtaloissa kuvastuvat vuoden 1940 kuuman kesän tapahtumat. Talvisota on tuoreessa muistissa ja uudesta sodasta huhutaan. Anna on kaksosvauvojen äitinä sidottu kotiin, vaikka apuna onkin käly Hilda. Aviomies Lassi ei tahdo kestää sotamuistojaan, eikä hänestä ole perheen elättäjäksi. Lapset on silti ruokittava joka päivä, vanhasta anopista huolehdittava. Osuusliikkeen ravintolan tarjoilijatar Helvi tuo Annan elämään uusia tuulia. Mutta onko hänellä vaihtoehtoja?
Lämmintä, tarkkaa ja myötäelävää kerrontaa historian suurista käänteistä sellaisina kuin ne näkyvät pienten ihmisten kuvastimessa. Toinen, itsenäinen osa kirjasarjassa, jossa ovat ilmestyneet myös romaanit Mustat morsiamet, Jään ja tulen kevät sekä syksyllä 2007 Lakanasiivet.
***
On se kumma. Pieni poikani -joka tosin muutenkin vastustaa sydämensä kyllyydestä päiväunia- herää kuin napin painamana aina kun kirjaudun sisälle blogiini... Älkää siis ihmetelkö miksi merkinnät täällä ovat enemmän tai vähemmän hätäisen oloisia.
En sentään alkanut Kätilöä uudelleen lukemaan, uhkauksista huolimatta, mutta sen verran aiheeseen jämähdin, että palasin tämän joskus muinoin aloittamani Kuopio-sarjan pariin. Luin Mustat morsiamet vuonna jotain. Tykkäsin kirjasta kovastikin, mutta jotenkin sarja jäi unohduksiin. No, Rautaöiden jälkeen tuli halu lukea nämä kaikki. Se kun oli aivan mahtava teos.
Jotenkin useimmat sota-aikaan liittyvät kirjat kuvailevat asioita liian laajasti, ainakin ne, joita olen joskus tullut lukeneeksi. Tällainen pienen ihmisen näkökulma, arki sellaisena kuin se varmasti on muutama vuosikymmen sitten ollut, iski meikäläiseen. Kirjan kaikki henkilöt, varsinkin pienten kaksosten miltei yksinhuoltajana oleva Anna, tulivat kohti. Heihin oli helppo samaistua. Kirjailijan kerronnasta tykkäsin, se oli helppotajuista ja kotoisan tuntoista.
Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥