Koukuttava murhamysteeri sukeltaa Alzheimeria sairastavan naisen mieleen – ja nostaa pintaan kahden perheen vaietut salaisuudet
Käsikirurgi Jennifer White joutuu jäämään varhaiseläkkeelle sairastuttuaan Alzheimerin tautiin. Hän kärsii jo pahasta muistihäiriöstä, kun hänen paras ystävänsä Amanda O’Toole murhataan.
Poliisin epäilykset kohdistuvat Jenniferiin. Hänet on nähty viimeisenä rikospaikalla, ja uhrin sormet on leikattu kirurgintarkasti irti. Jennifer ei muista mitään murhapäivästä, eikä hän muista enää edes ystäväänsä – yhteys ympäröivään maailmaan katoaa vähitellen. Hän yrittää saada selvyyttä tapahtumiin apunaan muistikirja, jota myös hänen aikuiset lapsensa täydentävät, ja johon murhattu Amanda on tehnyt muutaman merkinnän ennen kuolemaansa.
Vähitellen esiin alkaa nousta tarkoin varjeltuja perhesalaisuuksia. Ja kaiken yllä leijuu hyytävä kysymys: estääkö Jenniferin sirpaleinen muisti totuuden paljastamisen, vai suojeleeko se häntä siltä?
Alice LaPlante on palkittu kauno- ja tietokirjailija, joka opettaa luovaa kirjoittamista Stanfordin yliopistossa. Hän asuu perheineen Kaliforniassa. Esikoisromaani Hämärän huoneet on saanut hienon vastaanoton Yhdysvalloissa.
***
Tässä uutuusdekkarissa on hyvin samantyyppiseltä kuulostava juoni, kuin vielä julkaisemattomassa S. J. Watsonin Kun suljen silmäni -teoksessa. Minulla kirja on -yllätys yllätys- varauksessa. Molemmissa päähenkilö potee muistinmenetystä, joskin eri syistä. Toivon, että Watsonin kirjan päähenkilö paljastuu sympaattisemmaksi, kuin tämän teoksen Jennifer, jonka kanssa minulla oli ongelmia alkusivuilta asti. Jennifer kun oli niin ärsyttävän kylmä ja kliininen, että häntä kohtaan oli vaikea, tilanteesta huolimatta, tuntea myötätuntoa. Millainen on äiti, joka ei rakasta lapsiaan, vaan palaa työelämään kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen? Millainen on nainen, jolle työ on kaikki kaikessa? Vai onko sittenkään?
Jenniferin elämää kerittiin auki pienissä pätkissä välähdyksen omaisten muistojen avulla. Alkuun teksti vaikutti tarkoituksenmukaisesti sekavalta, enkä oikeen kirjalle meinannut lämmetä. Keskivaiheilla teksti kuitenkin imaisi mukaansa, ja ihan kelpo lukukokemukseksi romaania voi sanoa. Erilainen tämä ainakin oli. Jään odottamaan Watsonilta vielä parempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥