Belinda Bauer; Tappajan katse

Palkitun Hautanummen tekijän odotettu toinen romaani

Sydäntalvella, pimeän ja lumipyryjen keskellä, Shipcottin kylän asukkaat ovat peloissaan ja varuillaan. Lyhyen ajan sisällä jo useampi vanhus on löydetty murhattuna. Jonas Holly, kylän nuori poliisi on neuvoton – ja uupunut. Häneltä odotetaan näyttöä, mutta MS-taudin loppuvaihetta sairastavan vaimon hoito vaatii veronsa.

Kun valkenee, ettei teon takana voi olla kukaan ulkopuolinen, ilmapiiri kiristyy vainoharhaiseksi, klaustrofobiseksi piinaksi: Tappaja on joku heistä. Mutta tunnistaako murhaajan, vaikka katsoisi häntä suoraan silmiin? Vangitseva, pihdeissä pitävä jännitysromaani yhdeltä tämän hetken kiinnostavimmalta tekijältä!

Belinda Bauer on tv- ja elokuva-käsikirjoittaja ja asuu Walesissa. Hänen esikoisteoksensa Hautanummi voitti vuonna 2011 arvostetun CWA Gold Dagger -palkinnon, ja kirjan käännösoikeudet myytiin yli 20 maahan.


”Vangitseva ja pelottava tarina, jonka loppuratkaisu pakottaa katsomaan koko kirjaa uusin silmin.”
– The Bookseller

”Yhdistää klassiset kauhuelementit pikkukylän pelon ilmapiiriin – vetoaa niin dekkarien kuin kauhunkin ystäviin.”
– Booklist

***

Bauerin Hautanummi oli mielestäni positiivisella tavalla erilainen jännäri. Kuitenkaan en voinut sanoa teokseen hullaantuneeni, se taisi sijoittua "listoillani" keskinkertaisten parempaan päätyyn. Tappajan katse (mielestäni aika typerä nimikäännös kun alkuperäinen nimi on napakasti Darkside) on siis kirjailijan uusin teos, joka ilmestyi kirjastosta samaan aikaan toisen odottamani varauksen kanssa. Mietin kumman lukisin ensin, ja muutaman sivun jälkeen päätin, että tätä on mahdoton enää keskeyttää toisen romskun vuoksi. Kerralla ahmittavaa tavaraa, kertakaikkiaan!

Tarina alkoi letkeästi, mukavalla huumorilla maustettuna. Mitä edemmäksi teos eteni, sitä synkemmäksi kirja muuttui. Lukijan pelkoja heräteltiin monin eri keinoin. Tällaisen pienet kyläyhteisöt ovat mitä otollisinta maaperää, jonne sijoittaa vainoharhoja ruokkiva kertomus. Samaan kylään sijoittui myös Hautanummi, jonka päähenkilö sai pienen roolin tässä kirjassa. Kiva mauste. Henkilöiden kuvauksessa Bauerin tyyli oli ihailtavaa, ja päähenkilö Jonas tuntui alusta alkaen sympaattiselta hahmolta, jonka taakse lukija asettui.

Loppuratkaisusta uskaltaisin sanoa sen verran, että minulle se oli pienoinen pettymys, koska vastaavia ratkaisuja on tullut vastaan monissa muissakin kirjoissa... Toisaalta miten päättää dekkari omaperäisesti? Vaihtoehtoja ei kuitenkaan loputtomasti ole. Ellei vastaavia loppuja ole aiemmin tullut vastaan, on viimeiset sivut varmasti yllättävät.

Kirja oli hyvä, mutta jätti minulle sen verran surumieliset fiilikset, että ihan kiva, kun seuraavana lukuvuorossa kevyempää tavaraa.