Maria Strandberg huolestuu, kun hänen siskonsa Ingrid katoaa yllättäen. Hän soittaa poliisille, mutta asiaa ei oteta vakavasti. Lopulta pahoinpidelty Ingrid löydetään miehensä ex-vaimon Rosen kellarista, jossa Rose on mustasukkaisuuksissaan pitänyt häntä vankina viikon ajan.Marian pyöritellessä kostonhimoisia ajatuksia mielessään hän kuulee sattumalta New Orleansissa asuvasta vanhasta voodookuningattaresta. Maria päättää tukeutua pimeyden voimiin kostaakseen Roselle Ingridin kärsimykset. Mustan magian äärellä Maria joutuu kuitenkin pohtimaan, oliko syyllinen todellakin Rose vai oliko se sittenkin tämän poika. Entä mikä osuus Ingridin miehen pahantahtoisilla tyttärillä on kaikessa tapahtuneessa?
Kylmä maa on romaani surusta, vihasta, syyllisyydestä, kostosta ja sovituksesta. Se voidaan nähdä itsenäisenä jatko-osana Frimanssonin vuonna 2010 julkaistulle Rotanpyytäjälle.
***
Inger Frimansson kirjoittaa loistavia psykologisia trillereitä! Minusta hänen edellisessä teoksessaan, Pahaa pelkäämättä oli välipalan makua, hyvää sellaista, mutta tämä Kylmä maa osoittaa jälleen kirjailijan todelliset kertojan lahjat. Takakannessa on kehaistu myös uskottavan oloisia dialogeja, joten kiinnitin niihin erityistä huomiota. Uskottavia olivat.
Kuten edeltä kävi ilmi, teos on siis itsenäinen jatko-osa Rotanpyytäjälle. Vain vähän limittyen tarina alkaa siitä, mihin Rotanpyytäjä jäi. Miltä tuntuu kiltin Ingridin siskosta, kun hän kuulee sisarensa epäinhimillisistä päivistä vankeudessa. Entä miten Tomas jatkaa elämäänsä "pahan äidin" poikana. Ingrid jää teoksessa taka-alalle ja Rotanpyytäjän sivuhenkilöt valtaavat alaa mielenkiintoisella tavalla. Kai tällaisia "löyhiä" jatko-osia muutkin kirjailijat kirjoittavat, mutta itselleni tällainen kerronta on tuoretta ja siksi hurjan mielenkiintoista tavaraa. Frimanssonhan kirjoitti vastaavanlaisen jatkon Hyvää yötä, rakkaani (1999) romaanille vuonna 2007 nimellä Varjo vedessä. Tutustumisen arvoisia kirjoja molemmat. Näistä teoksista tuttu Justine Dalvik vilahtaa myös hauskasti Kylmän maan sivuilla.
Kritiikkiä antaisin ainoastaan teoksen voodoo-teemaan, joka onneksi jäi vähälle huomiolle. Kirjassa on niin voimakasta psyykkistä latausta, että moiset noituushömpät olisi voinut jättää poiskin.
Ehdoton namipala tämä on psykologisten jännäreiden ja moniulotteisen kirjallisuuden ystäville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥