Lohjalla riehuu raiskaaja, joka valitsee uhreikseen vain miehiä pyrkien aiheuttamaan heille suurta tuskaa ja julkista häpeää. Rikosylikonstaapeli Noora Nurkka palaa häämatkaltaan keskelle sarjaraiskauksien tutkintaa. Raiskaaja onnistuu mystisesti välttämään kiinnijäämisen ja poliisi ajautuu umpikujaan toisensa jälkeen. Tutkinnan ohella Noora tappelee terapeuttiaan vastaan ja totuttelee yhteistyöhön uuden työparinsa Abdi Kahirin kanssa. Poliisin verkko kiristyy, mutta kenen ympärille? Ja onko seuraava uhri joku Nooran kollegoista?
Minkä taakseen jättää on neljäs osa Johanna Tuomolan kiiteltyyn ja suosittuun Noora Nurkka -sarjaan. Tuomola kuvailee ihmissuhteita ja niiden mutkikkuutta uskottavasti. Kirjassa tarkastellaan yhteiskunnallisesti ajankohtaisia teemoja kuten maahanmuuttajiin suhtautumista sekä erilaisille rikoksille tyypillisten rangaistusten oikeudenmukaisuutta.
Tuomolan tuttuun tyyliin kirja tempaisee mukaansa ja pitää otteessaan viimeiselle sivulle asti, mutta ilman väkivallalla mässäilyä. Minkä taakseen jättää -teos on takuuvarmaa lukemista kaikille jännityksen ystäville!
***
Minulla on hiukan asenneongelmia näiden suomalaisten pienten kustantamoiden kanssa. Jo lähtökohtaisesti ajattelen, ettei vaikkapa Myllylahdelta voi huippuluettavaa tulla. Jos ko. teos olisi tunnetumman kirjailijan tekstiä, ja tunnetumman kustantamon julkaisema, olisin varmasti tykännyt ihan toisella tavalla. Se etten romaaniin hullaantunut, on pitkälti omien korvieni välissä, joten pyydän suhtautumaan kriittisyydellä arviooni.
Lopusta löytyy kirjailijan jälkisanat; "Suomessa raiskataan arviolta 7000 naista vuosittain. Vuonna 2010 annettiin 95 raiskaustuomiota". Tähän pohjautuu kirjan tarina. Jo nimi antaa ymmärtää, että teoksen pahis on kostoreissulla. Niin poliisit, kuin lukijatkin voivat hyvin tämän "pahiksen" motiivit ymmärtää. Kirjailijalla onkin taito häivyttää mustan ja valkoisen rajoja. Oikeuslaitos on lapsen kengissä edelleen raiskaustapauksissa, jo tuo edellä mainittu lukema sen kertoo. Helposti asetelma käännetään päälaelleen, ja raiskauksen uhrista tehdäänkin syyllinen tyyliin "jos antaa ymmärtää, pitäisi myös ymmärtää antaa". Uhrit kokevat turhaan syyllisyyttä myös oman puseron sisältä. Surullista ja karua ja niin väärin.
Plussat: Kirja onnistui herättämään niin ajatuksia, kuin tunteitakin, ja sehän on pääasia, vaikkei tämä kirjallinen helmi ollutkaan.
Miinukset: Kansi kuva oli aika tökerö. Henkilöt jäivät minusta pinnallisiksi, ja kirjailijalta puuttui omaleimainen kerrontatapa. Tämä on Tuomolan neljäs aikuisten romaani, jotka on hän on julkaissut tiiviiseen tahtiin. Jospa kerrontaan löytyy jatkossa syvyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥