Åsa Larsson; Uhrilahja

 


Lainion kylässä ammutun karhun vatsasta löytyy ihmisen peukalo. Muutaman kuukauden kuluttua paljastuu raaka murha. Sol-Britt Uusitalo on pahoinpidelty talikolla kuoliaaksi.

Syyttäjä Rebecka Martinsson uskoo murhan liittyvän hämäriin kuolemantapauksiin menneisyydessä. Yhteyden on löydyttävä ennen seuraavaa uhria.

***

"Kirjat! Ne lievittävät Elinan tuskaa. Kun hän lukee, hänen ei tarvitse ajatella Hjalmaria tai tulevaisuutta."

Kirjoilla on tosiaan tällainen ominaisuus! Kirjojen parissa murmelielämää viettävä kotiäitikin tempautuu erilaisiin ympäristöihin ja tapahtumaketjuihin. Ah. 

Åsa Larsson on kirjoittanut viisi juristi Rebecka Martinssonista kertovaa kirja. Viimeisimmän (Kunnes vihasi asettuu) ja tämän uuden välillä on ehtinyt vierähtää jo tovi. Minusta edellinen kirja oli kirjailijalta paras, joten odotin innolla uutta tarinaa. Nyt en osaa sanoa, onko edellinen vaiko peräti tämä parempi. Larsson on yksinkertaisesti hyvä. Hänen kerronnassa on psykologista syvyyttä ja dekkareille harvinaislaatuista runollisuutta.  

Plussat: Vaikka kirjassa rikoksella on paikkansa, päähenkilön välisissä jännitteissä on lukijalla miltei enemmän jännitettävää, kuin itse tarinassa. Rebeckan ja kiltin, mutta lapsuudessa kasvonsa polttaneen poliisin, Kristerin kuviot pitävät otteessaan. Koskettavakin tarina on, koska yksi päähenkilöistä on kovia kokenut lapsi. Romaani herätti myös kaipuuta matkustaa Lappiin, niin elävältä ja mystisen karulta se kirjan sivuilla vaikutti. Minähän olen syntynyt Oulussa (no, sitä ei kai vielä Lapiksi lueta), ja jonkinlainen pohjoisen identiteetti siitä on jäänyt, vaikka nykyään eteläsuomessa asustelenkin.

Miinukset: Hyvän kirjan, tai oikeastaan hyvien kirjojen putken jälkeen tulee väistämättä alakuloinen fiilis. Taas joutuu odottamaan himottuja varauksia kirjastosta. Taas joutuu odottelemaan, koska Larsson uuden kirjan julkaisee. Täytyy vain toivoa, ettei siihen mene yhtä kauan kuin edellisen kanssa. 


Suosittelen uusille ja vanhoille Åsa-faneille!