 |
| Annika K. |
Kaikki minun rakkauteni:
yksi rakastettuni
murskautui kallioon
toinen purjehti
merten taakse
kolmas vei vihille toisen naisen
mitä minä niistä
kaikista muista
niistä jotka jäivät
eihän niistä ollut
edes tuskantuottajaksi
Maaria Leinosta -jälleen. Lupaan laajentaa runollista makuani, kunhan jaksan. Sisareni, rakkaani postaus ilmestyy, kunhan jaksan. Syksy on kauneudessaan vampyyrin lailla energian imevä vuodenaika. Mutta ilo tulee, se on varma!
Sisareni, rakkaani vie jonkin verran voimia...olisi varmaan täytynyt varoittaa.
VastaaPoistaMinulle tuli kirjastosta vain yksi Maaria Leinonen, yksi Hämeen-Anttila ja monta, monta nuoruuteni idolia Sirkka Seljaa, mutta vielä en ole löytänyt runoa, joka syttäisi. Taidan laittaa sen 'sun' Leinosen Lumikarpaloon viikonloppuna. Kiitos!
Leena, ei huolta, ei tätä olotilaa kirja aikaan saa... Ja jos se hetkellisesti vähän voimia verottaakin, niin ei ole "tautia" jota hyvä dekkari ei parantaisi :)
VastaaPoistaAloin tässä vielä onneton säätelemään blogin asetuksia ja meni ihan pöljän näköisiksi sivut. Huoh. Huomenna jaksan muokkailla.
Eipä mitään. Hei, Hämeen-Anttilaa voisin itsekin kokeilla!
Hieno, ajatuksia herättävä runo ♥ Kiitos!
VastaaPoistaTuulia, ihana kuulla, että näistä mun "pikku päivityksistäkin" saa jotain irti ♥
VastaaPoistaOlen vallan innostunut uudesta kamerastani, joten -varoituksen sanana- "taiteellisia" otoksiani on tulossa lisää :D
Ihana runo. Taitaa olla pakko etsiä kirjastosta piakkoin Leinosta :)
VastaaPoista