"...Ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan. Te näette sitä ihan kylliksi ruumishuoneella."
"En ole fatalisti", huomautan.
"Hurraa, te uskotte vielä toivoon", hän sanoo ilkeästi.
"Niin uskon." Mutta sinua minä en usko, ajattelen.
Punainen usva pitää sisällään liki 400 sivua vainoharhaisuutta, verta ja hellettä. Cornwell tykittää täysillä. Hävettää jossain määrin myöntää, että vaikka dekkarifanaatikko olenkin, en ole aiemmin tähän supersuosittuun murharouvaan tutustunut. Älkää kysykö miksi. Kirjailija on todella tuottelias, tämä Kay Scarpettasta kertova romaani on jo sarjan yhdeksästoista osa ja muut romaanit päälle! Vau! Huhu kertoo, että kirjailijalla on ollut alamäkensä, mutta Punainen usva on paluu Cornwellin kulta-aikoihin.
Valitettavasti itselläni ei ole minkäänlaista vertailukohtaa aiempaan, mutta nyt teoksen luettuani ymmärrän kyllä Scarpettan suosion. Kay on sympaattinen ja ajattelevainen nainen, hillitty, mutta taatusti työnsä osaava. Marino tuo tarinaan potkua ja huumoria, ettei lukija aivan synkkyyksiin vajoaisi. Aihe on tarinassa rankka, taatusti myös sarjan muissa osissa. Nyt käsitellään jo vanhentunutta, mutta uudelleen päivänvaloon pyrkivää perhesurmaa. Rajuista murhista tuomitun, hiukan yksinkertaisen narkkarinaisen syyttömyyttä ryhtyy epäilemään luomoava mutta kiero Jaime, joka on Scarpettan sisarentyttären exrakastettu. Naisvankilassa alkaa päitä tipahdella ja Scarpetta epäilee taustalla vaanivan Pedon, joka myrkyttää vankeja. Juoni on melkoisen mutkikas ja alkuun jo mietin mahdanko päästä ollenkaan kärryille tällaisena noviisina.Toisaalta älynystyröitä hierova tarina imaisi huomioni täysin. Keskittymistä tässä vaadittiin, mutta se myös palkittiin.
"...Se on paljon sanottu ottaen huomioon, millaiset resurssit sinulla on. Mutta totuus on, että ihmisen pahuudesta ei päästä eroon", hän sanoo. "Henkeä ei saa takaisin lamppuun, jos ajatellaan, mitä kaikkea kamalaa hullut ihmiset voivat nykyään toisilleen tehdä."
"Ei henki ole koskaan lampussa ollutkaan, Colin. En ole varma edes, onko lamppua olemassa."Minulla ei todellakaan aika riitä koko sarjaa lukea, mutta mielenkiinnosta pyydän teitä suosikkiosaanne suosittelemaan. Varmasti tulen Scarpettaa jatkossakin lukemaan.
Kurkistakaa myös Leena Lumin ja Susan arviot kirjasta!
Henkilökohtaisia suosikkejani ovat sarjan ensimmäiset osat, Post Mortem ainakin, ja sitten muistaakseni kolmas osa. Lisäksi tykkäsin Scarpettasta, mutta Kuolleiden sataman suosittelen jättämään väliin, se oli todella sekava ja vaikutti siltä, että kirjailija oli syönyt sieniä ja pilkkonut pätkiksi jotain pidempää tarinaa...
VastaaPoistaYleensähän sarjat aloitetaankin sieltä kärkipäästä, eikä viimeisestä osasta :) Voisinpa kokeilla siis Post Mortemia, nyt kun kirjailijan kanssa on tutuiksi tultu. Sekavat sienihuuruiset tarinat eivät ole mieleeni, hih, joten Kuolleiden satamaan nyt en ainakaan siirry.
VastaaPoistaLukutoukalla on monia kirjoihin liittyviä unelmia. Minun yksi unelma on joskus aloittaa Cornwellin sarjan lukeminen alusta asti ja tosiaan jatkaa siitä koko sarja hyvässä vauhdissa. Enpä tiedä tulenko koskaan tekemään mitään tämän unelman eteen, koska yleensä pyrin välttämään kirjasarjoja, koska niiden lukeminen vie aikaa toisilta kirjoilta, ja niitä toisiakin kirjoja on niin paljon...
VastaaPoistaSonja, ehtiihän sitä sitten eläkepäivinä ;) Näin ainakin itse mietin tällaisten "megasarjojen" kohdalla. En ota paineita, vaikka jokin perfektionisti minussa vaatiikin, että sarjat pitäisi lukea alusta loppuun. Järjestyksessä. Itseäni uhmaten luen kirjan sieltä, toisen täältä vähän sen mukaan missä kohtaan juoni on kiintoisin.
VastaaPoistaMenin ihastumaan Jo Nesbön sarjan päähenkilöön, Harry Holeen, joten se on sarja, johon todennäköisesti piakkoin palaan :)
Annika, kiinnostavaa lukea tästä sinulta, koska et tunne päähenkilöiden äärimmäisen erikoista historiaa tuota Lucyn ja Jaimien suhdetta enempää...Olisitpa tavannut Marinon ennen kuin...
VastaaPoistaOlen samaa mieltä Veran kanssa eli alkupään kirjat ovat parhaita. Toisaalta olen itse hotkinut ne kaikki järjestyksessään, mutta en löydä itseltäni tuota Kuolleiden satamaa, mysteeri, jota en tajua, mutta ilmeisesti kirjan poissaolo ei ole vahinko. Kun Lucy oli vielä näsäviisas lapsi, eikä tietokonenero, kaikki oli niin lumoavaa: murhia, takkatulta, viiniä, italialaista ruokaa, Marinon toilailuja, Kayn suhteita...Vain yhden kirjan lukemista kadun, mutta en voi varoittaa sinua, sillä en muista missä se yksi kaikkein kauhein tapahtui. Sellaista ei saisi kirjoittaa tai ainakaan julkaista.
Kay Scarpetta on tyylikäs ja hänessä on jotain, joka on tehnyt minusta addiktin.
Totta Leena, erittäin tyylikäs ja miellyttävä tyyppi tämä Kay! Kyllä sarjojen lukemisessa kronologisessa järjestyksessä on toki puolensa. Alkupäähän siis tähtään, kun aikaa on.
VastaaPoistaJotenkin tuli Scarpettasta mieleen Gerritsenin Maura, ja muutenkin Tessin ja Patrician kerronnassa oli samantapainen tunnelma.
Nyt Oppipojan kanssa jo puolivälissä... Siis kirja on oikeasti niin hyvä, etten melkein raaskisi sitä lukeakaan loppumisen pelossa!
Häpeän myöntää, että mä taisin pikkuisen kyllästyä Scarpettaan vuosien saatossa. Jotenkin kirjat olivat aina vähän saman tyyppisiä. Aina päähenkilöiden omat ongelmat, aina samat tihenevät jännityksensä, joka romaanissa. Mutta nyt olisi ehkä hyvä taas tarttua uuteen lukemattomaan Scarpettaan, jospa tauko olisi tehnyt hyvää.
VastaaPoistaEihän se ole häpeä, Roz. Jos joku sarja jää junnaamaan paikoilleen, sen voi "hyvällä omallatunnolla" antaa olla. Mulle kävi näin Maria Wernin kanssa - useampi peräkkäinen pettymys riitti.
VastaaPoistaPunainen usva oli minusta perushyvä dekkari, pidin kiemuraisesta ja haastavastakin juonesta.
Minusta nuo kannattaa lukea järjestyksessä, sen verran paljon seuraavissa viitataan edellisiin. Loppupään kirjat ovat ehkä enemmän sekoilua, Kay ei oikein tiedä minne asettuisi ja mitä tekisi. Vähän tempoilua.
VastaaPoistaJotkut jutut, kuten Lucyn vempeleet helokoptereineen ovat suomalaisesta näkökulmasta hiukan epäuskottavia, mutta kai ne amerikassa on mahdollisia.
Lisäksi kirjasarjaan mahtuu viihdemaailman yksi suurimmista kliseistä, joka laskee kyllä pisteitä minun silmissäni.
Kaikesta huolimatta olen tykännyt ja tykkään edelleen :D
Marika