Heijastuksen näkee vain, jos on samalla puolella kuin sen kohde.
Miekkatanssi kertoo tarinan Annasta ja Askosta. Rakastumisesta, oikean kumppanin löytymisestä vaikka molemmat ovat tahoillaan naimisissa. Erotaan ja mennään yhteen. Annan esimurrosikäinen poika Pekka ei katso hyvällä uutta "isäpuoltaan", vaikka Anna ja Asko eivät muutakaan saman katon alle. Alkaa äidin ja pojan välinen valtataistelu, jossa ei ole voittajia. Annan vaikeudet eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään pojan kapinaan. Rahaa alkaa kummallisesti kadota ja pian Anna huomaa todellisuuden rajojen häilyvyyden.
- Älä naura, Anna kivahti. - Mä alan väsyä siihen, että todellisuus on kuin joku kaleidoskooppi, jossa palat vaihtavat paikkaa koko ajan.
Mielestäni Rantala kuvaa nasevan yksinkertaisesti parisuhdetta narsistin kanssa. Millaista on, kun ihminen, jonka kanssa yrittää saada arjen toimimaan, elää aivan eri todellisuudessa. Välillä kohdataan, välillä Annan ahdistus on kuin omasta elämästäni kirjoitettua. Asko on sairas, mutta kuinka sairas? Rantala kuljettaa lukijaa aikajanalla mielensä mukaan ja tämä on yksi tehokeinoista saada lukijakin Annan tavoin sekoittamaan totuus.
Hän kulki kasseineen Pitkääsiltaa ja ajatteli, että tältä se nyt tuntuu, kun elämältä putoaa pohja, kun on kerta kaikkiaan pelannut väärin ne iskelmän valttikortit. Hän yritti nostaa katseensa sohjosta taivaalle, mutta se putosi räntänä kasvoille ja vesi valui pitkin poskia kaulaan.
Miekkatanssi on lyhyt mutta ytimekäs parisuhdekuvaus riippuvaisesta rakkaudesta. Lopetan kliseisesti; kun tarinan on kerran aloittanut, sitä on mahdotonta jättää kesken...
Muita teoksen lukeneita ovat ainakin anni M. Mari A Kirjavinkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥