"Se nauro. Mikä sinä luulet olevas? se sano. Et sinä voi ketään kirota. Katto itteäs. Sinä olet musta, sinä olet köyhä, olet ruma ja olet nainen. Helkkari, sinä et ole yhtään mitään."
Häivähdys purppuraa on takaraivossani olemassa oloistaan muistutellut. Lumouduin aikoinaan Piiat-romaanista ja tämä on ikään kuin Stockettin teoksen isoäiti. Molemmat romaanit käsittelevät mustien elämää enemmän tai vähemmän rasistisissa piireissä. Siinä missä Piiat kertoo tarinan lämpöisellä äänensävyllä, Walkerin kirja hätkähdyttää suoruudellaan. Häivähdys purppuraa on päähenkilö Celien sykähdyttävä tilitys naisen rankasta elämästä, joka alkaa insestillä. Celie synnyttää "isälleen" jopa kaksi lasta, jotka ilmeisesti myydään heidän täytettyään kaksikuukautta. Vaikeudet eivät kotoa muuttamisen jälkeen lopu, sillä Celie saa miehekseen väkivaltaisen isännän, jonka lapset eivät suinkaan katso hyvällä uutta äitipuolta. Päin vastoin, kivet lentelevät. Celieä painaa myös huoli siskostaan Nettiestä, joka lupasi sisarusten erotessa kirjoittaa, jos vain pysyy hengissä. Mutta kirjeitä ei kuulu.
Vaikka Celien elämä on aluksi täyttä helvettiä hän ihastuu pian isännän entiseen rakastajattareen. Kirja ei ole synkkä mutta raju se on. Huumori kukkii tumma sävyisenä ja niin ilon kuin hyväksynnän häivähdykset löytävä vähitellen Celien elämään. Kuin purppura. Teos toimii mainiosti niin ajankuvauksena kuin mustien (ja naisten) oikeuksien puolestapuhujana.
Valitettavasti on nyt todettava, että teos ei kohdannut vaativaksi heittäytynyttä kirjamakuani. Epäilin lukiessa olevani pahasti tunnevammainen, kun en pääsyt tarinaan sisälle. Minähän aina peräänkuulutan ravisuttavia ja silti huumoripitoisia tarinoita, tässä oli molemmat samassa paketissa. Ja silti luin romaanin puoliväkisin loppuun. Omasta vastahankaisuudesta huolimatta en voi olla nostamatta hattua Walkerin kerronnalle. Se on vahvan mustan naisen tarina, aiheeltaan aivan tuore, vaikka teos on alunperin julkaistu vain neljä vuotta syntymäni jälkeen...
"Vähän ajan päästä Harpo sano, se sano Sofialle ihan huutamalla että Minkä takia sinä olet tämmönen? Minkä takia sinä aina tahdot tehdä oman pääs mukaan? Minä kysyin sitä kerran sun äidiltäs kun sinä olit vankilassa.
Mitä se sano? Sofia kysyi.
Se sano että sun oma pää on oikeen hyvä pää. Ja sitä paitti sun omas."
Toisaalla kirjan ovat lukeneet ainakin Sanna Ahmu Susa
Kommentoin tätä vähän aikaa sitten muistaakseni Katjan blogissa ja totesin, että tunnen itseni jotenkin vajaaksi, sillä minun oli jätettävä kirja kesken.
VastaaPoistaAihe on täysin minua, mutta jokin kirjassa ottaa pahasti vastaan. Tämä on niin kaukana loistavasta Richard Powersin rasismin vastaisesta kirjasta Laulut joita lauloimme, että en sanotuksi saa. Siis se on sitä minulle - ja huomaan että osin myös sinulle. Sinä tosin pääsit kirjan loppuun: Hyvä sinä!
En edes osaa eritellä, mikä heti alusta oli minusta pielessä...oliko siinä jotain ärsyttävää murretta tms. Kirja on kuitenkin ollut blogisuosittu, mutta minä olenkin usein ollut muualla kun sudet ulvovat laumassa;-)
Minä pidin tästä kirjasta kovasti! Luin tämän aika nuorena, ehkä 16 vuotiaana ja ai että miten pidin. En enää juurikaan muista kirjasta paljon, mutta sen, että olin todella vaikuttunut.
VastaaPoistaMutta kaikki ei pidä kaikesta eikä tarvitse pitääkään. Luulen, että jos nyt itse lukisin tämän, en ehkä pitäisi enää yhtä paljon. Tai varmaan pitäisin, mutta ehkä tarina ei veisi enää mukanaan. Kun on lukenut paljon, niin sitä vaatii aina vain ravisuttavampia kirjoja. Siltä ainakin tuntuu.
Kirja, joka pitäisi lukea. Ihan jo siksikin, että olisi kiintoisaa nähdä, millainen lukukokemus teoksesta itselle syntyy.
VastaaPoistaHaha, joskus mietin itsekin joidenkin kirjojen lukemisen jälkeen, että onko itsessä joku paha tunnevamma, kun ei rankan aiheenkaan puolesta tunnu missään miltään. Mutta noh, eihän sillä aina mitään voi, jos kirja ei vain sytytä.
Olen lukenut tämän joskus vuosia sitten (piti ihan kaivaa se esille vanhasta kirjablogistani: laitan loppuun linkin, jos kiinnostaa) ja minua häiritsi kirjassa käytetty kieli, vaikka toisaalta se oli hyvin perusteltu.
VastaaPoistaMyöhemmin katsoin kirjasn pohjalta tehdyn leffan ja täytyypä muuten sanoa, että se on eräs harvoista kirjan pohjalta tehdyistä elokuvista, joka on mielestäni parempi kuin kirja. Eli elokuvaa voisin suositella, jos tykkäät leffoja katsella. :-)
http://mainos.vuodatus.net/blog/1205715/haivahdys-purppuraa/
Pitäisi saada tuo Help luettua pian. Se kiinnostaa kovasti, joten en tajua, miksen vain lue sitä. Liikaa valikoimaa :D
Tämä nousi hiljattain lukulistalleni. Hyvä kuulla että kirja ei ole synkkä etkä ahdistunut siitä, uskallan siis edelleenkin aikoa lukea tämän.
VastaaPoistaLeena; voittajafiilis tuli kieltämättä, kun pääsin tämän loppuun! Mulla on muhinut niin kauan "pakko" teos lukea, että olen ihan helpottunut kun se on ohi :) Kummallista, heti kun jokin supersuosittu teos ei iske, alan epäillä itseäni, enkä kirjaa. Hyvä kuulla, etten ole ainoa, jota vastaan teksti hangoitteli.
VastaaPoistaKatri; niin totta, kaikesta suositusta ei tarvitse pitää! Mua kiinnostaisi lukea Tuulen viemää uudestaan - ihastuin siihen lukiessani sen 12v, olisi hauska katsoa miten teksti aukeaa nyt kun olen "vanha ja viisas" ;)
Kaisa; Eipä tätä voi olla suosittelemattakaan, sen verran oli painavaa asiaa... Muoto, johon asia oli puettu, ei vain ollut sitä "minua". Joten lue toki, jos siltä tuntuu. Jätä kesken, jos et pidä, sitähän itse en osannut :)
Elegia; Tulen heti lukemaan arviosi kirjasta. Kiinnostavaa, miten olet sen kokenut! Mietinkin lukiessa, että tarina voisi toimia paremmin leffana. Kiitos vinkistä, testataan jossain vaiheessa.
Elma; kerronta takasi sen, ettei ahdistava aihe kuitenkaan ahdistanut. Testaa toki!
Tämä kirja on muhinut hyllyssäni jo pitkään, mutten ole kokenut vielä innostusta tarttua tähän raskasaiheiseen kirjaan. Enkä arviosi luettuani aio pitää mitään kiirettä tämän lukemisessa...
VastaaPoistaTuulia, minusta tuntui alusta asti että apua, miten jaksan tämän lukea... Jotain kai se kirjasta kertoo, että jaksoin kuitenkin, vaikken missään vaiheessa oikein päässyt asian ytimeen.
VastaaPoistaTämä jäi minulta kesken joskus miljoona miljoona vuotta sitten. Tartuin kirjaankin kuin johonkin pelastusrenkaaseen, se oli koulumme kirjastossa ja sieltä pienestä valikoimasta oli pakko joku ottaa. Mutta en vaan saanut luettua loppuun, enkä tunne saaneeni tästä itselleni mitään.
VastaaPoistaRoz, jos et ole lukenut Piioja, ja yhtään aihe kiinnostaa, suosittelen! Tykkäsin Piioista niin kovasti, että siksi halusin tämänkin lukea - keskenjättämistä kyllä harkitsin mutta suomalaisella sisulla painoin etiäpäin...
VastaaPoista