Brimstone 2004, Gummerus 2011, 695s.
"Alakerrassa asuva vanha nainen on silminnäkijä tai ainakin silminnäkijän paras vastine näissä oloissa. Murha tapahtui pian kello yhdentoista jälkeen. Ilmeisesti hän kuuli vainajan kouristelevan ja huutavan. Hän oletti, että yläkerrassa pidettiin juhlia". Haywardin kasvoilla käväisi hymy. "Sitten tuli hiljaista. Ja sen jälkeen, kello 23.22, hänen huoneistoonsa alkoi vuotaa katon läpi ainetta: vainajan sulanutta rasvakudosta."
Sulanutta rasvakudosta. D'Agosta alkoi kirjoittaa sanoja muistiin, mutta lopetti kesken. Tuskinpa hän niitä unohtaisi.
Olen seurannut Pendergast -sarjaa vain suomenkielellä. Kuten Kirjavinkit kertoo, Tulikivi on sarjan kolmas suomennettu osa mutta alkukielellä kuudes. Virheellisten tietojen mukaan olen kuvitellut, että sarjaa olisi englanniksi ilmestynyt useampikin osa, suomentaminen kun on fiksusti (!) aloitettu keskeltä sarjaa... Tämä ei periaatteessa haittaa. Paljoa. Pendergast on niin elegantti, charmi ja lähes yli-inhimillinen henkilöhahmo, että hänen seurassaan ei ole väliä, vaikka päähenkilön menneisyys vaikuttaakin vähintään hämärältä. Seuraava osa, Veljeni vartija onkin juuri ilmestynyt kotimaan kielellä, ja siinä kuulemma pääsemme tarkemmin kurkistamaan Pendergastin menneisyyteen. Pähkäilin aikani luenko Tulikiveä ollenkaan, koska sen teema vaikutti minunkin mittapuun mukaan liian rajulta, mutta en voinut vastustaa kiusausta... Onneksi! Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan osaan, johon teoksessa jo viitataankin. Kirjailijaparin kerronta on valloittavaa, se pitää pihtien lailla otteessaan, mutta ei missään kohdin unohda huumoria. Pendergast tarvitseekin ehdottomasti parikseen inhimillistä verta ja se hänelle D'Agostan muodossa suodaan. Kaljuuntuva pömppövatsa, jonka avioliitto on käytännössä ohi. Kuulostaako tutulta? Pääpari sopii kuitenkin toisilleen kuin nakutettuina.
Tulikivi on täynnä vanhoja linnoja ja menneisyyden syntejä. Ensin kuolee taidekriitikko ja sikarikas Jeremy Grove. Aikoinaan uskova mies, nykyään ateisti, joka avoimesti flirtannut pimeällä puolelle. Groven löytää hänen vanha taloudenhoitajansa eikä miestä ole uskoa entiseksi. Hän kun näyttää syttyneen tuleen sisältä päin. Kaikenlisäksi lattialta löytyy palanut sorkanjälki. Mitä tästä voimme päätellä? Onko murhaaja itse paholainen? Myöhemmin samankaltaisia tapauksia tulee lisää. Keltainen lehdistö repii raflaavia otsikoita ja sen myötä ihmiset alkavat kiinnostua hengellisistä asoista. Onko kenties maailmanloppu käsillä? Toinen tuleminen? Tähän toteaa nasevasti kaunis pääpoliisimme Hayward; "Ensinnäkin on vain yksi Jeesus, ja te ette ole Hän."
Siinä missä Hayward jää New Yorkiin ratkomaan lahkotapausta omalla neuvokkuudellaan, Pendergast ja D'Agosta matkustavat Firenzeen selvittämään kuolleiden miesten mystistä menneisyyttä. Onko murhien syynä tosiaan aikoinaan solmittu sopimus itse pirun kanssa? Vai voiko kaiken takana kuitenkin olla -ihminen?
"Toivoin olevani väärässä, toivoin että kyseessä olisi pelkkä sattuma. Odotin vuotta 2004 ja arvelin, että se osoittaisi minun osuneen harhaan. Mutta enää minusta ei näytä siltä, että luonto uskoo sattumaan. Kaikessa on järjestyksensä. Meillä on täällä maan päällä moraalinen lokero aivan samalla tavalla kuin ekologinen lokero. Kun laji kuluttaa ekologisen lokeronsa loppuun, seuraa korjausliike, puhdistus. Joskus jopa sukupuutto. Se on luonnon laji. Mutta mitä tapahtuu, kun laji kuluttaa loppuun moraalisen lokeronsa?"
Preston&Child ovat molemmat yhdysvaltalaisia kirjailijoita, jotka ovat julkaisseet myös omaa tuotantoaan. Yhdessä he ovat luoneet fiksun ja ajatuksia herättävän sarjan. Vaikka tämäkin teos oli jännäri kauhuelementein, se oli myös paljon muuta. Viihdyttävä lukuelämys yllättävän syvällisin piirtein. Pendergastin tarinan jatko odottaa jo kirjahyllyssä lukuvuoroa, mutta tahdon sitä vähän tuonnemmaksi säästää.
Toisaalla Pendergastista ovat hurmautuneet ainakin
Sonja
Roz
Vaikuttaa kiinnostavalta. Mutta aikamoinen tiiliskivi; melkein 700 sivua on useasti minulle liikaa.
VastaaPoistaTulikivessäkin oli ihanan runsaasti mässäilty kaikenlaisella taide- ja historiatiedoilla, jotka ovat ihan parhautta Pendergast -sarjassa. Veljensä vartijassa ei ehkä ollut ihan niin paljon historian havinaa - paitsi veljesten oman elämän. Tosin miesten sukuun on mahtunut jos jonkinmoista tappajaa, heidän tarinansa olivat aika kutkuttavia. Osasta olisin halunnut tietää enemmänkin.
VastaaPoistaSuosittelen muuten lukemaan klassikon Valkopukuinen nainen, jos kreivi Fosco aiheutti kylmänväreitä Tulikivessä. Valkopukuinen nainen on myöskin tiiliskivi, ja sopii tunnelmaltaan näihin pimeisiin syksy- ja talvi-iltoihin.
Tuulia, tiiliskiveksi tämän (kuten sarjan muutkin paksukaiset) luki todella nopeasti! Ei tässä mennyt kuin about sama aika kuin 300-400 sivuisen seurassa. Itsekin kyllä suhtaudun varauksella turhan paksuihin ja vastaavasti lyhyisiin kirjoihin.
VastaaPoistaSonja, näin on! Historiallisuus ja kaikenlainen teemaan liittyvä nippelitieto tekee näistä herkkuja. Ja tietysti Pendergast ite ;) Mielenkiintoista sitten lukea jääkö Veljeni vartija samankaltaiseen kohtaan. Eikös sarjaa tämän jälkeen ainakin vielä yksi osa ole luvassa, näin olen ymmärtänyt?
VastaaPoistaValkopukuinen nainen on lukematta joten en ymmärtänyt viittausta -tietenkään, vasta kun herrat lopulta asian paljastivat. Voisihan sitä kokeilla :)
Ooooh, Sonja mainitsi iki-ihanan valkopukuisen naisen...Se pitäisi lukea uudelleen.
VastaaPoistaTämä ei yhtään, yhtään kuulosta minun kirjaltani. Viihdyn nyt keskinkertaista paremmin Peter Jamesin maailmassa. Peterillä on vahvuutensa, jotka sinulle vielä näytän;-) Watch me!
Leena, Valkopukuinen nainen kiinnostaa entistä enemmän nyt kun sitä ovat suositelleet niin Preston, Child, Sonja ja sinä :) Joululukemiseksi voisin sen ottaa.
VastaaPoistaOi, odotan Jamesin esittelyä, tiedä vaikka innostuisin kirjailijasta uudelleen!
Sinäkin pidit, kiva =). Oletko muuten lukenut kummankaan herran yksin kirjoittamia kirjoja? Minä en, mutta olen utelias siitä, onko ne samaa sarjaa vai ainoastaan kalpea kopio. Childia on nykyään tyrkyllä aika paljon.
VastaaPoistaRoz, en ole yksin kirjoitettuihin tutustunut. Jotenkin niiden juonet on vaikuttaneet aika teknisiltä ja inhoan teknisiä jännäreitä... Onhan Pendergastissa sitäkin puolta mutta maltillisessa määrin. Oletkin varmasti tietoinen, että Veljeni vartija on ilmestynyt? Ihanaa jatkaa sarjan seurassa!
VastaaPoistaSiis juuri viime viikolla eräs ystäväni kehui tätä sarjaa, että minunkin kannattaisi kokeilla ja nyt kun luin vielä täältä, niin pakko kai se on ;)
VastaaPoistaKivasti olet laittanut blogilinkit kuvan kera <3
Susa ♥ Sinun blogista löytyy aina luettavaa!
VastaaPoistaKokeile ihmeessä Pendergast -sarjaa! Ihmeiden kabinetista kannattaa aloitta. Näiden seurassa et pitkästy :)
Minäkään en ole lukenut herrojen yksin kyhäämiä kirjoja, ja täytyy kyllä myöntää, että niissä tuntuu takakansitekstin puolesta olevan liikaa james bond -henkeä, jotta ne kiinnostaisivat.
VastaaPoistaKohtasin muutama viikko takaperin ensimmäisen asiakkaan, joka oli hulluna Pendergast-sarjaan, siinä oli mukava turista sarjan hienouksista, joista niin harva on perillä. Kirjailijasedät ansaitsisivat kyllä ehdottomasti lisää lukijoita.
Tosiaan Valkopukuinen nainen on hieno romaani, olen nyt katsellut Susan Hilliltä (joka siis ymmärtääkseni on jännityskirjailija?!) kirjaa, jonka nimi on Woman in Black, tiedä vaikka siinäkin olisi käytetty Valkopukuista naista inspiraationlähteenä.
Nyt vasta Sonja huomasin kommenttisi! Oho, en ole tuosta mainitsemastasi kirjasta kuullutkaan. Täytyypä mennä googlaamaan...
VastaaPoistaIhanaa, että olet fanin kohdannut! Jotenkin tuntuu, että jos teos saisi enemmän näkyvyyyttä ja ihmiset uskaltaisivat yhden osan lukemaan, voisivat tähän tykästyä. Laadukasta tekstiä!
Mulla on Valkopukuinen nainen jo hyllyssä mutta fontti on niin pientä,etten ole vielä aloittanut ;)