Möt mig i Estepona 2011, Johnny Kniga 2012, 223s.
Kaikkialla on niin hiljaista, aivan kuin kaikki pidättäisivät hengitystään. Niin hän ajattelee. Kuin kaikki pidättäisivät hengitystään. Kuin kaikki pidättäisivät hengitystään niin kauan etteivät voi enää hengittää.
Mitä sinä olisit valmis tekemään perheesi puolesta? Kuinka pitkälle olisit valmis menemään suojellaksesi rakkaitasi varjon lailla mukana kulkevalta menneisyydeltä, joka on päättänyt astua esiin pimeydestä? Kirjeen muodossa.
Peter Mattéus niminen, hyvin tavallisen oloinen mies (ainahan nämä dekkareissa ovat tavallisia) elää hyvin tavallisen oloista perhe-elämää. Hänellä on kaunis vaimo ja kaksi pientä tytärtä. Harmistuksen aihetta antaa vain sateinen kesä. Kunnes saapuu kirje. Sisältä löytyy valokuvia hänestä itsestään, vaimosta ja -mikä pahinta- tyttäristä. Lisäksi siellä on säilytyslokeron avain. Peteriä hiostaa rikollinen menneisyys, josta Rita vaimokaan ei tiedä mitään. On pakko totella pimeydessä vaanivia vainoojia, jotka antavat ohjeita. Ensimmäinen ohje on lähteä "lomamatkalle" Espanjaan, jossa Peter aikoinaan asui. Ja siitä alkaa painajainen.
Korvissa kohisee, valot häikäisevät, ajatus ei kulje. Ikään kuin Peter liikkuisi merenpohjassa. Syvällä todeksi muuttuneessa unessa, jossa on vain pakko elää toisten sanelemien sääntöjen mukaan. Tai muuten perhe tulee kärsimään.
Huoneen seinät on kalkittu valkoisiksi ja loisteputken valo on armoton ja paljas. Niin pitää ollakin. Se on sääntö 1A. Ken tästä käy, astuu paljaaseen armottomuuteen. Riistä ihmiseltä hänen pukunsa ja kuolema voi viimein tuntua armeliaalta.
Åke Edwardsson kuvaa loisteliaan pelottavasti nurkkaan ajetun ihmisen tunnemaailmaa. Hän peilaa Aurinkorannikon turistien huolettomuutta ja riemua kauhun vallassa kuljeskelevan Peterin ajatuksiin. Ihmiset nauravat, ottavat aurinkoa, viettävät lomaa. Peter ja pian hänen vaimonsakin elävät unenomaisessa tilassa, jossa välinpitämättömyys yrittää pitää sokkia loitolla. Pisteet Åkelle tunnelman luomisesta. Mutta. Jotenkin tarina oli sen verran kaukaa haetun oloinen, etten itse oikein päässyt siihen sisälle. Olisin halunnut ja yritin, mutta näin ei tällä kertaa tapahtunut. Nautin täysillä Edwardssonin runollisesta ja omalaatuisesta kerronasta mutta juoni vain oli huono. Ehdottomasti tahtoisin lukea kirjailijalta jotain muuta. Vaikka Erik Winter-sarjaa. Näin saisin paremman kuvan tämän tuotteliaan kirjailijan tarinankerronta kyvyistä. Psykologisten trillerien genre on jo kauan ollut kirjailijasta vakuuttunut, onhan hänet palkittu monin kerroin.
Edwardssonin laatu on epätasaista,mutta hänellä on vankkumaton lukijakuntansa.
VastaaPoistaTiedätkö, kun luin, mistä kirja kertoo, minulle tuli mieleen Peter Jamesin paras dekkari. Siinä on pariskunta, hyvin kiintoisa pariskunta, jonka elämä mullistuu täysin, kun mies löytää töistä tullessaan bussin penkiltä DVD-levyn. Hän ei aio katsoa sitä, mutta sitten katsoo kuitenkin...
Kirjoitan sinulle sen kirjan nimen myöhemmin, kun ensin löydän sen.
Tässä se Jamesin paras http://leenalumi.blogspot.fi/2011/05/kuolema-katsoo-kohti.html
VastaaPoistaVaikka et peteristä pitäisikään, tästä tykkäisit.
Olen jopa meilannut kirjailijalle, että haluaisin kuulla, mitä Kellie ja Tom Brycelle tapahtui kaiken jälkeen;-
Åkelta on vissiin tullut aika monta kirjaa? Muistelisin joskus ostaneeni (vuosikausia sitten, kun innostuin ruotsalaisista dekkareista) jonkun hänen kirjansa, mutten sitten koskaan saanut luettua sitä. Ja nyt naurattaa, kun kerron miksi: siinä oli hävyttömän pieni fontti! :D
VastaaPoistaÅkea voisi kyllä kokeilla jossain vaiheessa. Tunnustan kyllä olevani hieman ennakkoluuloinen. ;-)
Leena, en nyt aivan varauksetta tämän kirjan perusteella Åke-faniksi ryhdy. Kielellisen kikkailun hän kyllä hallitsee.
VastaaPoistaNo ilmankos juoni oli jotenkin tutun oloinen. Olenhan mie tuon Jamesin kirjan lukenut! Se oli todella hyvä! Tykkäsin kirjasta ehdottomasti enemmän kuin sarjan muista osista :)
Elegia, meillähän on nyt yhteinen ajoitus :)
VastaaPoistaJuu, Åkelta on ilmestynyt liuta kirjoja, tosiaan Winter-sarja ja sitten yksittäisiä romaaneja, kuten tämä. Tässäkin oli muuten pieni fontti!! Miksi!!? :)
Ruotsista tulee kirkkaita dekkaritähtiä mutta itse suosittelisin enemmänkin Mons Kallentoftin teoksia (ihanan näköinen mies!) tai Jo Nesböä (norjalainen).