Riikka Pulkkinen; Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Otava 2014, 174s.

- Mistä voi tietää mitä todella haluaa? Tämä ei ole kenraaliharjoitus, tämä on elämä.

Taisitte vähän yllättyä pyllättyä tästä hyvin epäannikamaisesta kirjavalinnasta. Niin teoksen kannet, nimi kuin genrekään eivät ole ihan sitä, mihin lukijani ovat blogissani tottuneet törmäämään. Mutta joskus täytyy heittäytyä hulluksi! Irroitella vähän! Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun törmää tutun ja hyväksi havaitun kirjailijan uutuusteokseen bestseller-hyllyillä. Riikka Pulkkinen on tehnyt uuden aluevaltauksen vakavista ihmissuhderomaaneistaan chick-lit osastolle. Täydellä tyylillä!

Joskus vähän kevyempi matsku maistuu. Pienoisromaani on köykäisempi kädessä, kun sitä lukee sängyssä. Se on köykäisempi mielessä, kun ei tarvitse pingoittaa älyääkö kaiken, mitä jää huomaamatta, täytyykö tästä ja tästä seikasta ahdistua. Ja ennen kaikkea Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on ilahduttava, sympaattinen hyvänmielenromaani. Räväkkä, suklainen, hauska.

Kirja kertoo nimensä mukaisesti Iiris Lempivaarasta, ja se on ilmestynyt aiemmin jatkokertomuksen muodossa Kauneus & Terveys lehdessä. Ihanaa, että Iiris on nyt saanut oman romaaninsa, minä kun en juuri lehtiä lue.

Iiriksen elämä mullistuu, kun pitkäaikainen miesystävä Aleksi ei odotusten mukaisesti suinkaan kosi. Ei, eräänä aamuna hän ilmoitta, ettei rakastakaan Iiristä. Siitä seuraa itkua, suklaata, itkua ja vielä enemmän suklaata, sekä jokunen uusi mekko ja korkeakorkoinen kenkäpari. Iiris on kuitenkin selviytyjä. Jokusen epäonnistuneen treffin jälkeen hän päättää koulupsykologin ammattiinsa nojaten kehittää oman self-help ohjelman, jonka avulla pääsee taas jaloilleen. Ja sellainen tästä teoksesta muodostuukin. Suloinen, hellyyttävä romaani naiseuden ytimessä liikkuvista aihepiireistä. Ongelmista, joita vain tosi nainen kokee ja joista vain tosi nainen selviää. Vaikka sitten Kauniita ja Rohkeita apuna käyttäen (sieltähän se elämän viisaus löytyy, mikäli naapurin Marja-Liisaa on uskominen).

- Tarkoitankin elämässä. Ylipäänsä. Jos minä joskus saan jakaa sunnuntain sanomalehden jonkun kanssa, keittää vielä toisen pannun kahvia asunnossa, jonka seinät pitävät paikkansa, kaipaamatta minnekään, pestä lapsen piirrustuksia lattiasta, minä olen onnellinen. Minä olen perillä.

Ihanaa, ylinaisellista hömppää, joka sai tämän synkkyyten taipuvaisen lukijan monesti hymyilemään. Miltei riehaantumaan, Ehkä pitäisi lukea enemmän chick-litiä? Toisaalta näin sokeripitoisen romaanin jälkeen iski ruishimo kunnon dekkarin parissa. Ei auta kuin odottaa, että muutama makoisa trilleriuutuus ilmestyy.


He ovat halunneet heittää marinoidut kananrintapalat lattialle, hiiteen ravintoympyrät, hiiteen perunamuusi ja parsa! He ovat halunneet kahmaista karkkihyllystä ässämixejä ja hedelmäaakkosia ja dajmrakeita ja heittää kaiken ilmaan. He ovat halunneet tehdä piruetin karkkisateen jälkeen, heittää nurkkaan farkkunsa ja paljastaa seeprakuvioiset kalsarinsa, he ovat haluneet enemmän kuin mitään muuta huutaa: Herätkää, tulkaa mukaan, meitä ei kahlitse tässä maailmassa muu kuin neljä vuodenaikaa ja omat ennakkoluulomme.

***

Toisaalla teoksesta on blogannut mm.

Elina

jonka bloggauksesta löytyy kattava listaus muista kirjaan tutustuneista