Liane Moriarty; Hyvä aviomies

The Husband's Secret 2013, suom. Helene Bützow ja WSOY 2014, 444s.

Cecilia kietoi käsivartensa alastoman vartalonsa ympärille. Hän tärisi hillittömästi. Hampaat kalisivat. Tämä on hermoromahdus, hän ajatteli helpottuneena. Menetän järkeni, mutta entä sitten, koska tätä asiaa ei voi järjestää. Se on kaiken järjestämisen ulottumattomissa.

Jatkan samalla toteamuksella jolla edellisen bloggaukseni aloitin; tässä tulee jälleen kirja, joka olisi mennyt sivusuuhun ilman blogistaniaa. Toisaalta heti kun ensi kerran teoksen iki-ihanat kannet näin, mieleeni juolahti, ettei näin uljasta ulkomuotoa kantava romaani voi olla huono. Eikä se ollutkaan. Se oli todellinen viihdepläjäys, pageturner, toimiva sekoitus hilpeyttä sekä vakavuutta.

Sillä vaikka Hyvä aviomies viihdepuolelle kallistuukin, pitää se sisällään kauniin ajatelmaperhosen. Hätkähdyttävän syvällisen juonen, jossa pohditaan anteeksiannon mahdottomuutta. Mahdollisuutta. Mahdollisuuksia.

Kirja vie meidät Australiaan, ja tutustuttaa heti alkuun Cecilia Fitzpatrikiin, joka on oikea energiapakkaus, joka paikan höylä Tupperware-kutsuineen. Hän on myös kolmen tyttären äiti, John-Paulin vaimo, John-Paulin joka vaikuttaa varsin onnistuneelta aviomiesvalinnalta. Mutta sitten Cecilia löytää ullakolta miehensä kirjoittaman kirjeen. Kirjeen, joka pitää sisällään salaisuuksista synkimmän...

Teos on myös ujon Tessin tarina, sekä Patrician, jota menneisyydessä tapahtunut trategia ei ikinä päästä otteestaan. Järkytyksekseen Tess saa kuulla miehensä ja parhaan ystävänsä rakastuneen toisiinsa. Patricia taas etsii teinityttönä tapetun lapsensa murhaajaa. Ja nämä kaikki henkilöt ovat saatu taidokkaasti kietoutumaan toisiinsa.

"Siinä tapauksessa juon kupillisen seuraksesi", Tess sanoi. Hän otti Cecilian hämmästyttävästä ruokakomerosta avaamattoman paketin kalliin näköisiä suklaakeksejä ja tunsi itsensä vaaralliseksi uskalikoksi. Hän oli näköjään alkanut elää vaarallisesti. "Maistuisiko keksi?"


Itse rakastuin täysillä Liane Moriartyn (ihana sukunimi!) mustaan huumoriin. Itseironiaan, sarkasmiin, joka ei kuitenkaan missään vaiheessa luiskahtanut övereiksi. En minä tästä muuta osaa sanoa. Kirja on yksinkertaisesti hyvä! Kokeilkaa itse, ja tsekatkaa kuinka hienosti kanssabloggaajat ovat tätä luonnehtineet:

Kirsin kirjanurkka
Tiina
Leena Lumi
Booksy
Norkku
Krista
Siina
Minna
Kirjus
Sonja


***

Oliko heille molemmille tullut tilapäinen mielenhäiriö? Sitähän käytettiin murhankin puolustuksena, miksei sitten avioliitossa? Avioliitto on yksi mielenhäiriön muoto; rakkautta joka häilyy koko ajan ärtymyksen partaalla.